”Varje ställning i livet medför ett tvång; fattigdomen är icke det minsta.” : Naisten avioituminen elatuskeinona Victoria Benedictssonin romaaneissa Pengar (1885) ja Fru Marianne (1887)

Abstract

Tutkielmani käsittelee, miten Victoria Benedictssonin kaksi romaania heijastavat naisen avioitumista elatuskeinona 1800-luvun lopun Ruotsissa. Benedictsson oli 1800-luvun loppupuolen uuden polven ja modernin kirjallisuussuuntauksen aallon kirjailija. Hänen kirjoittamiseensa vaikuttivat yleinen yhteiskunnallinen keskustelu naisen asemasta ja oikeuksista, sekä Pohjoismaissa meneillään oleva soveliaisuuskiista. Keskusteluun osallistui monia kirjailijoita, jotka käsittelivät teoksissaan vapaata rakkautta, naisen asemaa avioliitossa ja avioliittoa instituutiona. Benedictsson ei halunnut julkisesti ottaa osaa, vaikka oli kiinnostunut aiheesta. Koska hänen romaaninsa kuitenkin käsittelivät kiistan aiheita, tulkitsivat muut hänen töitään kannanottoina. Lähteitä käyttäessäni olen ottanut huomioon niiden fiktiivisyyden. Romaanit Pengar (1885) ja Fru Marianne (1887) ovat oman aikansa tuote. Pengar on pitkälti omaelämänkerrallinen ja naisten oikeuksiin kantaaottava teos. Fru Marianne ei sisällä samanlaisia yhtäläisyyksiä kirjailijan elämään, mutta siinäkin näkyy tämän mielipiteet naisten koulutuksen ja kasvatuksen puutteellisuudesta. Kontekstualisointi ja vertailu romaanien ja muun tutkimuksen välillä on keskeisessä asemassa. Käsittelen, miten naisten lukeminen, koulutus, ansaitsemiskeinot ja puolisonvalinta istuvat suhteessa naisten avioitumiseen, ja miten romaanien kuvaus vertautuu historiallisiin faktoihin. Romaanien antama mielikuva sopii pitkälti yhteen tutkimuksen kanssa, mutta teokset näyttävät vain osan historiallisesta todellisuudesta. Ne reflektoivat enemminkin 1800-luvun porvari-ideologiaa naisen ainoasta oikeasta paikasta vaimona ja äitinä. Todellisuudessa monet keskiluokkaiset naiset joutuivat siihen aikaan elättämään itseään työnteolla yhteiskunnallisten muutosten vuoksi. Silti avioituminen pysyi naisella pitkään pääasiallisena tulevaisuudentavoitteena. Teokset haastavat porvari-ideologiaa kritisoimalla naisten puutteellista koulutusta ja heidän saamaansa vähäistä tietomäärää, sekä yhteiskunnan naiselle antamia mielikuvia. Samalla yhteiskunnassa oltiin huolestuneita naisten kasvavasta lukemisesta ja sen vaikutuksista vaimon osaan, mikä näkyy ajan lukemiskeskustelusta, ja sitä käsitellään romaaneissa. Benedictsson argumentoi sivistävän lukemisen puolesta. Romaaneissa nähdään sivistyksen ja koulutuksen riittämättömyys pääasiallisena esteenä naisten itsenäistymiselle ja asemansa hoitoon niin kotona kuin sen ulkopuolella. Teoksissa nousee esiin rahan ja itsenäisyyden väliset kytkökset. Aiempi tutkimus valottaa, että vaikka miehillä oli suurempi valta tässä asiassa laillisesti, oli käytännössä naisillakin päätäntävaltaa, ja siksi avioituminen oli monesta paras vaihtoehto. Romaanitkin näyttävät, että itsenäisyys ja vapaus eivät olleet aina sama kuin naimattomuus. Siksi puolisonvalinnassa merkittäväksi nousi miehen varallisuus, vaikka tunteidenkin tärkeys päätöksessä nousi vuosisadan aikana.