Suomi-Filmi Oy:n palveluksessa : Yritysarkisto elokuvayhtiön toimintamuotojen kuvaajana 1919–1939
Marttila, Tuomo (2023-11-16)
Suomi-Filmi Oy:n palveluksessa : Yritysarkisto elokuvayhtiön toimintamuotojen kuvaajana 1919–1939
(16.11.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231129150177
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231129150177
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani käsittelen Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) kokoelmissa säilytettävää Suomi-Filmi Oy:n yritysarkistoa alkaen yhtiön perustamisvuodesta 1919 ja päättyen vuoteen 1939. Tutkin mitä yhtiön arkisto kertoo elokuvien valmistus-, levitys- sekä esittämistoiminnasta. Suhteutan arkiston kautta muodostuvan kuvan yhtiön historiasta kertoviin teoksiin. Paneudun arkistoon sen tyypillisimpien asiakirjaryhmien kautta. Niitä ovat: hallinnolliset pöytäkirjat, elokuva-alan toimijoiden kanssa käyty kirjeenvaihto, elokuvateattereiden asiakirjat, levityssopimukset, tuotannolliset asiakirjat sekä työsopimuksiin kuuluvat näyttelijöiden välikirjat.
Tutkielman alkuperäisaineistona oleva yrityksen arkisto sijoittuu yksityisarkistojen osaksi. Suomi-Filmi oli 1920-luvun johtava suomalainen filmiyhtiö, jonka vakiintuneempi toiminta mahdollisti asiakirjojen paremman säilymisen osana yrityksen arkistoa. Arkisto muodostui yhtiön elokuvatoiminnan tarpeiden, oikeudellisten kysymysten turvaamisen, sekä lainsäädännön yhteisvaikutuksesta. Ulkomaiset yhteydet sekä yrityskauppojen myötä Suomi-Filmiin yhdistyneet elokuva-alan yritykset laajensivat yhtiön toimintakenttää ja monipuolistivat sen arkistoa.
Yritysarkistoille tyypillistä asiakirjaryhmää, työsopimuksia, edustavat välikirjat. Niiden sisältämät ehdot luovat kuvan yhtiöstä, joka halusi sitoa näyttelijät pelkästään omaan palvelukseensa taloudellisesti kannattavalla tavalla. Alan kilpailu ja näyttelijöiden arvostuksen kasvu 1930-luvulla johti palkkauksen vakiintumiseen, sekä yhtiön oman ja teatterin ulkopuolelta tulevan näyttelijäkunnan rakentamiseen. Tutkimallani aikakaudella määrältään lisääntyvän ja ehdoiltaan monipuolistuvan välikirja-aineiston palkkauskäytäntöjen pohjalta Suomi-Filmistä muodostuu kuva etujaan tarkasti valvovana yhtiönä, mitä sopimusten arkistoiminen osaltaan tuki.
Tutkimukseni perusteella Suomi-Filmin liiketoiminnallisiin ja taiteellisiin tarpeisiin syntynyt arkisto on kokenut elinkaarensa aikana kontekstuaalisen tiedon sekä todistusarvon heikentymistä. Arkiston kautta pystytään silti kertomaan monipuolisesti 1920–1930-lukujen aikana taloudellisia vaikeuksia kokeneesta filmiyhtiöstä, joka pystyi kaikesta huolimatta laajentamaan toimintaansa. Suomi-Filmin arkisto heijastelee sekä yrityksen omaa kehitystä, että aikakauden suomalaista elokuva-alaa laajemmin.
Tutkielman alkuperäisaineistona oleva yrityksen arkisto sijoittuu yksityisarkistojen osaksi. Suomi-Filmi oli 1920-luvun johtava suomalainen filmiyhtiö, jonka vakiintuneempi toiminta mahdollisti asiakirjojen paremman säilymisen osana yrityksen arkistoa. Arkisto muodostui yhtiön elokuvatoiminnan tarpeiden, oikeudellisten kysymysten turvaamisen, sekä lainsäädännön yhteisvaikutuksesta. Ulkomaiset yhteydet sekä yrityskauppojen myötä Suomi-Filmiin yhdistyneet elokuva-alan yritykset laajensivat yhtiön toimintakenttää ja monipuolistivat sen arkistoa.
Yritysarkistoille tyypillistä asiakirjaryhmää, työsopimuksia, edustavat välikirjat. Niiden sisältämät ehdot luovat kuvan yhtiöstä, joka halusi sitoa näyttelijät pelkästään omaan palvelukseensa taloudellisesti kannattavalla tavalla. Alan kilpailu ja näyttelijöiden arvostuksen kasvu 1930-luvulla johti palkkauksen vakiintumiseen, sekä yhtiön oman ja teatterin ulkopuolelta tulevan näyttelijäkunnan rakentamiseen. Tutkimallani aikakaudella määrältään lisääntyvän ja ehdoiltaan monipuolistuvan välikirja-aineiston palkkauskäytäntöjen pohjalta Suomi-Filmistä muodostuu kuva etujaan tarkasti valvovana yhtiönä, mitä sopimusten arkistoiminen osaltaan tuki.
Tutkimukseni perusteella Suomi-Filmin liiketoiminnallisiin ja taiteellisiin tarpeisiin syntynyt arkisto on kokenut elinkaarensa aikana kontekstuaalisen tiedon sekä todistusarvon heikentymistä. Arkiston kautta pystytään silti kertomaan monipuolisesti 1920–1930-lukujen aikana taloudellisia vaikeuksia kokeneesta filmiyhtiöstä, joka pystyi kaikesta huolimatta laajentamaan toimintaansa. Suomi-Filmin arkisto heijastelee sekä yrityksen omaa kehitystä, että aikakauden suomalaista elokuva-alaa laajemmin.