Kansjerfin kartanon historiallisen puutarhan inventointi ja Kansjerfin kartanon puutarha osana suomalaista puutarhahistoriaa
Aarela, Hilkka (2023-11-02)
Kansjerfin kartanon historiallisen puutarhan inventointi ja Kansjerfin kartanon puutarha osana suomalaista puutarhahistoriaa
Aarela, Hilkka
(02.11.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231204151020
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231204151020
Tiivistelmä
Tämän soveltavan pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tarkastella Kansjerfin kartanon puutarhaa osana suomalaista puutarhahistoriaa. Tutkielman soveltavana osuutena on Raija Hautamäen historiallisten puutarhojen inventointioppaan Portti puutarhaan (2000) ohjeiden mukaisesti laadittu Bromarvissa sijaitsevan Kansjerfin kartanon historiallisen puutarhan yleisinventointi. Inventointi on Kansjerfin Kulttuuritilalle laadittu tilaustyö.
Tutkielmani teoreettisessa osuudessa nivon Kansjerfin kartanon historiallista puutarhaa osaksi suomalaista puutarhahistoriaa tarkastelemalla sitä suomalaisen kartanopuutarhahistorian, puutarhataiteen ja puutarhojen hoivakäytön näkökulmista. Tarkoituksena on selvittää, miten Kansjerfin kartanon puutarha asettuu suomalaisen puutarhahistorian ja -taiteen osaksi ja miksi puutarhan hoivakäyttö nousee sen historiasta erityisesti esiin.
Kirjallisena aineistona olen käyttänyt suomalaisia kartanolaitoksia ja puutarhoja käsittelevää kirjallisuutta, kuten Eino Jutikkalan ja Gabriel Nikanderin vuoden 1939 teosta Suomen kartanot ja suurtilat I, Luotonen et al. Suomen puutarhoja – Trädgårdar i Finland -teosta vuodelta 1949, Eeva Ruoffin Vanhoja suomalaisia puutarhoja vuodelta 2001 ja Maunu Häyrysen (toim.) teosta Hortus Fennicus – Suomen puutarhataide vuodelta 2001. Puutarhojen hoivakäyttöä käsittelevässä alaluvussa pääasiallisena kirjallisuutena on ollut Kalle Achtén ja Pekka Niskasen vuoden 1973 teos Lapinlahden sairaala vuonna 1873.
Niin teoreettisessa osuudessa kuin soveltavana osuutena olevassa inventoinnissa on hyödynnetty myös Kansjerfin kartanon vielä toistaiseksi järjestämättömästä arkistosta löytyneitä arkistomateriaaleja.
Tutkielma tuo esiin Kansjerfin kartanon puutarhan merkityksen suomalaisen puutarhahistorian valossa asettaen sen ajalleen tyypilliseksi, mutta myös edistykselliseksi kartanopuutarhaksi, joka kertoo entisten omistajiensa ansiokkaasta kasvitieteen harrastamisesta ja puutarhataiteen tyylisuuntien seuraamisesta. Tutkielma nostaa esiin myös Kansjerfin kartanon puutarhan historiallisen erityispiirteen sen toimiessa mielenterveyspotilaiden hoivakäytössä 1900-luvulla, kun tilalla sijaitsi Bromarvin ja Tenholan ensimmäisen kunnanlääkärin tohtori Emil Sandellin vastaanotto ja parantola vuosina 1904–1914.
Tutkielmani teoreettisessa osuudessa nivon Kansjerfin kartanon historiallista puutarhaa osaksi suomalaista puutarhahistoriaa tarkastelemalla sitä suomalaisen kartanopuutarhahistorian, puutarhataiteen ja puutarhojen hoivakäytön näkökulmista. Tarkoituksena on selvittää, miten Kansjerfin kartanon puutarha asettuu suomalaisen puutarhahistorian ja -taiteen osaksi ja miksi puutarhan hoivakäyttö nousee sen historiasta erityisesti esiin.
Kirjallisena aineistona olen käyttänyt suomalaisia kartanolaitoksia ja puutarhoja käsittelevää kirjallisuutta, kuten Eino Jutikkalan ja Gabriel Nikanderin vuoden 1939 teosta Suomen kartanot ja suurtilat I, Luotonen et al. Suomen puutarhoja – Trädgårdar i Finland -teosta vuodelta 1949, Eeva Ruoffin Vanhoja suomalaisia puutarhoja vuodelta 2001 ja Maunu Häyrysen (toim.) teosta Hortus Fennicus – Suomen puutarhataide vuodelta 2001. Puutarhojen hoivakäyttöä käsittelevässä alaluvussa pääasiallisena kirjallisuutena on ollut Kalle Achtén ja Pekka Niskasen vuoden 1973 teos Lapinlahden sairaala vuonna 1873.
Niin teoreettisessa osuudessa kuin soveltavana osuutena olevassa inventoinnissa on hyödynnetty myös Kansjerfin kartanon vielä toistaiseksi järjestämättömästä arkistosta löytyneitä arkistomateriaaleja.
Tutkielma tuo esiin Kansjerfin kartanon puutarhan merkityksen suomalaisen puutarhahistorian valossa asettaen sen ajalleen tyypilliseksi, mutta myös edistykselliseksi kartanopuutarhaksi, joka kertoo entisten omistajiensa ansiokkaasta kasvitieteen harrastamisesta ja puutarhataiteen tyylisuuntien seuraamisesta. Tutkielma nostaa esiin myös Kansjerfin kartanon puutarhan historiallisen erityispiirteen sen toimiessa mielenterveyspotilaiden hoivakäytössä 1900-luvulla, kun tilalla sijaitsi Bromarvin ja Tenholan ensimmäisen kunnanlääkärin tohtori Emil Sandellin vastaanotto ja parantola vuosina 1904–1914.