Siinäpä se. Das ist es. : Kontrastiivinen analyysi suomen sävypartikkeleiden -pA ja -s kääntämisestä saksaan

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee suomen liitepartikkeleiden, etenkin sävypartikkeleiden -pA ja -s kääntämistä saksaan. Aineistona on kuusi suomenkielistä kaunokirjallista teosta ja niiden saksannokset. Tavoitteena on selvittää, millaisia merkityksiä ja käyttöyhteyksiä suomen kielen uniikkiainekseen kuuluvilla liitepartikkeleilla on, ja miten niitä on käännetty saksan kieleen. Tutkimus kuuluu kieli- ja käännöstieteiden alaan. Oletuksena on, että käännöksissä on käytetty saksan modaalipartikkeleita, jotka merkitykseltään vastaavat osittain suomen liitepartikkeleita. Ensin tutkielmassa käsitellään suomen liitepartikkeleiden merkityksiä ja käyttöyhteyksiä. Sen jälkeen esitellään saksan partikkeleiden, etenkin modaalipartikkeleiden, käyttöä ja merkityksiä. Seuraavaksi esitellään tutkimuksessa käytettävä aineisto (Haavikko, Paavo: Fleurin koulusyksy/ Fleurs mittlere Reife, Härkönen, Anna-Leena. Avoimien ovien päivä/ Herzstechen, Idström, Annika: Veljeni Sebastian/ Mein Bruder Sebastian, Mäki, Reijo; Sukkanauhakäärme/ Die Strumpfbandnatter, Paasilinna, Arto: Suloinen myrkynkeittäjä/ Die Giftköchin, Tuuri, Antti: Talvisota/ Wintrekrieg) ja tutkimusmenetelmä eli kontrastiivinen analyysi. Suomen- ja saksankielisiä tekstejä on analysoitu vertailemalla niitä keskenään. Lähtöteksteistä on poimittu liitepartikkelit -pA ja -s sisältämät virkkeet ja niitä on verrattu kohdekielisiin käännösvirkkeisiin. Suomen liitepartikkeleilla oli aineiston esiintymissä erilaisia merkityksiä, ja vertailun tuloksia on jaoteltu näiden lähtökielisten merkitysten mukaan. Analyysissä selvisi, että käännöksissä on käytetty myös muita käännösratkaisuja kuin saksan modaalipartikkeleita, kuten erilaisia rakenteellisia muutoksia tai sanamuutoksia. Lisäksi liitepartikkelit -pA ja -s oli jätetty joissakin tapauksissa kääntämättä, etenkin liitepartikkelin -s esiintymissä. Käännöksissä oli käytetty kohdekielelle tyypillisiä ilmauksia, jotka joko vastasivat suomen liitepartikkeleiden merkityksiä tai joiden avulla saavutettiin sama vaikutus kuin lähtökielen ilmauksilla. Liitepartikkeleiden välittämiä sävyjä voi olla joskus vaikea tulkita, sillä niillä on toisaalta useita merkityksiä, jotka voivat myös vaihdella kuulijan oman tulkinnan mukaan, ja toisaalta niillä voi olla osittain samojakin merkityksiä. Lisäksi ei-äidinkielisen puhujan voi olla vaikea tunnistaa ja erottaa kaikkia liitepartikkeleiden välittämiä merkityksiä. Tutkielman lopuksi on yhteenveto tuloksista sekä mahdollisia lisätutkimuksen aiheita. Tutkielman liitteenä on saksankielinen tiivistelmä.