Liggær lik a wighwalli ærræt ok undæt. Existentialkonstruktionen i fornsvenskan. En undersökning av de äldsta existentiella satsstrukturerna i det svenska skriftspråket
Sandelin, Minna, nee Varho Minna; Sandelin, Minna (1995-05)
Liggær lik a wighwalli ærræt ok undæt. Existentialkonstruktionen i fornsvenskan. En undersökning av de äldsta existentiella satsstrukturerna i det svenska skriftspråket
(05 / 1995)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231208152376
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231208152376
Kuvaus
Opinnäytetyö on takautuvasti digitoitu.
Tiivistelmä
----
Tutkimus käsittelee ruotsin kirjakielen vanhinta vaihetta, ns. muinaisruotsin kautta (n.v.1225–1526).
Diakronisen tarkastelun lähtökohtana on nykyruotsin eksistentiaalilause. Eksistentiaalilauseen tehtävä on liittää lauseen subjekti osaksi tekstin informaatiorakennetta ja syntaksia. Tällaiselle subjektille on tunnusomaista, että se on spesiekseltään indefiniittinen ja usein myös lausepositioltaan poikkeava.
Tutkimuksessa selvitetään eräiden eksistentiaalilauseelle tunnusomaisten merkitsimien ilmaantumista kieleen ja näiden vakiintumista kieliopillisiksi kategorioiksi. Indefiniittisyyden ilmaisemisessa keskeisiä merkitsimiä ovat epämääräinen artikkeli, muodollinen subjekti ja sanajärjestys.
Nykyruotsissa subjektin tunnettuus/tuntemattomuus (spesies) ilmaistaan pääsääntöisesti määräisen ja epämääräisen artikkelin keinoin. Vanhemmassa muinaisruotsissa (1225–1375) nykyisen kaltaista artikkelivastakohtaa ei ole, joten sen on turvauduttava muihin ilmaisimiin. Tutkimuksessa selvitetään, miten ja missä vaiheessa epämääräinen artikkeli ilmaantui osaksi indefiniittistä subjektia ja mitä muita vastaavia epämääräistäviä keinoja käytettiin.
Muodollisen det-aineksen vakiintuminen sijoittuu uudemman muinaisruotsin aikaan (1375–1526). Se on läheisessä yhteydessä sanajärjestyksen ilmiöihin; muodollinen subjekti korvasi aiemmin produktiivisia sanajärjestysmalleja, esim. ns. naken inversion -tyypin eli predikaattialkuisen väitelauseen. Muodollisen subjektin tehtäväksi tuli viivyttää epämääräistä subjektia konventionaalisen tutusta uuteen informaatioon etenemisen mukaisesti. Näiden lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan verbi-inkongruenssin mahdollista epämääräistävää vaikutusta.
Monet muinaisruotsin teksteistä ovat käännöksiä latinasta ja saksasta. Siksi transferenssin vaikutusta ko. kieliopillisten kategorioiden synnyssä voidaan pitää mahdollisena, jopa to-dennäköisenä.
Tutkimus perustuu 3 382 muinaiskielisen eksistentiaalilauseen aineistoon, joka edustaa kolmea tyylilajia: uskonnollinen proosa, maallinen proosa ja runomittainen kirjallisuus. Tutkimus etenee yhtäältä vertaamalla näitä toisiinsa ja toisaalta vertaamalla vanhemman ja uudemman muinaisruotsin eksistentiaalilauseita keskenään.
Tutkimus käsittelee ruotsin kirjakielen vanhinta vaihetta, ns. muinaisruotsin kautta (n.v.1225–1526).
Diakronisen tarkastelun lähtökohtana on nykyruotsin eksistentiaalilause. Eksistentiaalilauseen tehtävä on liittää lauseen subjekti osaksi tekstin informaatiorakennetta ja syntaksia. Tällaiselle subjektille on tunnusomaista, että se on spesiekseltään indefiniittinen ja usein myös lausepositioltaan poikkeava.
Tutkimuksessa selvitetään eräiden eksistentiaalilauseelle tunnusomaisten merkitsimien ilmaantumista kieleen ja näiden vakiintumista kieliopillisiksi kategorioiksi. Indefiniittisyyden ilmaisemisessa keskeisiä merkitsimiä ovat epämääräinen artikkeli, muodollinen subjekti ja sanajärjestys.
Nykyruotsissa subjektin tunnettuus/tuntemattomuus (spesies) ilmaistaan pääsääntöisesti määräisen ja epämääräisen artikkelin keinoin. Vanhemmassa muinaisruotsissa (1225–1375) nykyisen kaltaista artikkelivastakohtaa ei ole, joten sen on turvauduttava muihin ilmaisimiin. Tutkimuksessa selvitetään, miten ja missä vaiheessa epämääräinen artikkeli ilmaantui osaksi indefiniittistä subjektia ja mitä muita vastaavia epämääräistäviä keinoja käytettiin.
Muodollisen det-aineksen vakiintuminen sijoittuu uudemman muinaisruotsin aikaan (1375–1526). Se on läheisessä yhteydessä sanajärjestyksen ilmiöihin; muodollinen subjekti korvasi aiemmin produktiivisia sanajärjestysmalleja, esim. ns. naken inversion -tyypin eli predikaattialkuisen väitelauseen. Muodollisen subjektin tehtäväksi tuli viivyttää epämääräistä subjektia konventionaalisen tutusta uuteen informaatioon etenemisen mukaisesti. Näiden lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan verbi-inkongruenssin mahdollista epämääräistävää vaikutusta.
Monet muinaisruotsin teksteistä ovat käännöksiä latinasta ja saksasta. Siksi transferenssin vaikutusta ko. kieliopillisten kategorioiden synnyssä voidaan pitää mahdollisena, jopa to-dennäköisenä.
Tutkimus perustuu 3 382 muinaiskielisen eksistentiaalilauseen aineistoon, joka edustaa kolmea tyylilajia: uskonnollinen proosa, maallinen proosa ja runomittainen kirjallisuus. Tutkimus etenee yhtäältä vertaamalla näitä toisiinsa ja toisaalta vertaamalla vanhemman ja uudemman muinaisruotsin eksistentiaalilauseita keskenään.