”A Soft Power with a Hard Edge” : EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan geopoliittinen ja keinovalikoiman muutos Euroopan rauhanrahaston perustamisen yhteydessä
Laukkanen, Pauliina (2023-11-23)
”A Soft Power with a Hard Edge” : EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan geopoliittinen ja keinovalikoiman muutos Euroopan rauhanrahaston perustamisen yhteydessä
(23.11.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231211152863
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231211152863
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa selvitetään, mikäli EU:n yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on tapahtunut Euroopan rauhanrahaston perustamisen yhteydessä muutosta, millä laajuudella muutosta on tapahtunut, sekä mitkä ovat olleet muutoksen vaiheet. Tutkimus keskittyy kahteen osa-alueeseen, maantieteelliseen muutokseen sekä muutokseen unionin roolissa pehmeän vallan käyttäjänä. Tutkimuksen aineistona toimivat EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan olennaisimmat dokumentit ja puheet vuosien 2009 ja 2023 välillä, sekä rahoitusinstrumenttien kvantitatiivinen data. Tutkimus toteutetaan teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla ja teoreettisena viitekehyksenä toimii Charles F. Hermannin mallinnus ulkopolitiikan muutoksen laajuuden eri luokista sekä muutoksen vaiheista. Hermannin ulkopoliittisen muutoksen laajuuden tasoja on yhteensä neljä: korjaavat muutokset, ohjelmalliset muutokset, ongelman/tavoitteen muutokset sekä kansainvälisen orientaation muutokset. Ulkopoliittisen muutoksen vaiheita puolestaan on seitsemän, alkuperäisistä politiikkaodotuksista aina uuden politiikan toteuttamiseen saakka.
Maantieteellistä aspektia tarkastellessa huomattiin, että merkittävää muutosta on tapahtunut rauhanrahaston luomisen yhteydessä. EPF:ää edeltäneen instrumentin käyttö oli maantieteellisesti huomattavasti rajatumpaa ja sen EPF:n perustamisvuodesta saakka tukien määrällinen painopiste on siirtynyt vahvasti itänaapurustoon. Retorista muutosta oli kuitenkin havaittavissa jo vuoden 2016 globaalistrategiassa. Muutokset sopivat Hermannin asteikolla vähintäänkin ongelman ja/tai tavoitteen muutoksen tasolle.
Analyysi unionin roolista pehmeän vallankäyttäjänä vahvisti muutosta tapahtuneen myös tällä osa- alueella. Vielä vuosikymmenen alkuvaiheilla 2009–2014 unionin YUTP:tä käsittelevien avaindokumenttien retoriikka painotti vahvasti sovittelevaa, ennaltaehkäisevää sekä etenkin pehmeän vallankäytön muotojen mukaista toimintaa. Vuosien 2016–2019, sekä etenkin 2019–2023 välillä retoriikka siirtyi painottamaan enemmän pehmeän ja kovan vallankäytön sekoitusta, tai joissain tapauksissa jopa pelkkää kovaa vallankäyttöä. Hermannin ulkopolitiikan muutoksen kontekstissa muutos täyttää vuoteen 2019 mennessä ongelman/tavoitteen muutoksen tason sekä vuosien 2019–2023 välillä mahdollisesti jopa kansainvälisen orientaation muutoksen tason.
Hermannin ulkopolitiikan muutoksen vaiheista monet tapahtuivat samanaikaisesti ja prosessit liikkuivat eri nopeudella eri instituutioissa. Tiedon tunnustamisen ja vaihtoehtoisien keinojen löytämisen välillä on todennäköisesti useita vuosia, mutta viimeistään 2016 globaalistrategian yhteydessä otettiin selkeitä askelia muutosta kohti ja ehdotettiin uusia toimia, sekä vuonna 2018 lopulta ehdotettiin EPF:n perustamista. Uusi politiikka on sisältänyt EPF:n ohella muitakin toimia, kuten PRY:n ja muiden toimien perustamista, ja siten politiikan toteuttaminen on alkanut aivan viimeistään vuonna 2021. Analyysikappaleissa 4 ja 5 siis löydettiin vähintäänkin ongelman ja/tai tavoitteen muutoksen tasolle yltävää ulkopolitiikan muutosta, ja vaikka kansainvälisen orientaation muutos saattaa yksittäistapauksittain tarkastellessa näyttää hieman hatarammalta, etenkin näiden molempien aspektien tarkastelu yhdessä saattaa yltää jopa tälle kaikkein laajimmalle ulkopolitiikan muutoksen tasolle.
Maantieteellistä aspektia tarkastellessa huomattiin, että merkittävää muutosta on tapahtunut rauhanrahaston luomisen yhteydessä. EPF:ää edeltäneen instrumentin käyttö oli maantieteellisesti huomattavasti rajatumpaa ja sen EPF:n perustamisvuodesta saakka tukien määrällinen painopiste on siirtynyt vahvasti itänaapurustoon. Retorista muutosta oli kuitenkin havaittavissa jo vuoden 2016 globaalistrategiassa. Muutokset sopivat Hermannin asteikolla vähintäänkin ongelman ja/tai tavoitteen muutoksen tasolle.
Analyysi unionin roolista pehmeän vallankäyttäjänä vahvisti muutosta tapahtuneen myös tällä osa- alueella. Vielä vuosikymmenen alkuvaiheilla 2009–2014 unionin YUTP:tä käsittelevien avaindokumenttien retoriikka painotti vahvasti sovittelevaa, ennaltaehkäisevää sekä etenkin pehmeän vallankäytön muotojen mukaista toimintaa. Vuosien 2016–2019, sekä etenkin 2019–2023 välillä retoriikka siirtyi painottamaan enemmän pehmeän ja kovan vallankäytön sekoitusta, tai joissain tapauksissa jopa pelkkää kovaa vallankäyttöä. Hermannin ulkopolitiikan muutoksen kontekstissa muutos täyttää vuoteen 2019 mennessä ongelman/tavoitteen muutoksen tason sekä vuosien 2019–2023 välillä mahdollisesti jopa kansainvälisen orientaation muutoksen tason.
Hermannin ulkopolitiikan muutoksen vaiheista monet tapahtuivat samanaikaisesti ja prosessit liikkuivat eri nopeudella eri instituutioissa. Tiedon tunnustamisen ja vaihtoehtoisien keinojen löytämisen välillä on todennäköisesti useita vuosia, mutta viimeistään 2016 globaalistrategian yhteydessä otettiin selkeitä askelia muutosta kohti ja ehdotettiin uusia toimia, sekä vuonna 2018 lopulta ehdotettiin EPF:n perustamista. Uusi politiikka on sisältänyt EPF:n ohella muitakin toimia, kuten PRY:n ja muiden toimien perustamista, ja siten politiikan toteuttaminen on alkanut aivan viimeistään vuonna 2021. Analyysikappaleissa 4 ja 5 siis löydettiin vähintäänkin ongelman ja/tai tavoitteen muutoksen tasolle yltävää ulkopolitiikan muutosta, ja vaikka kansainvälisen orientaation muutos saattaa yksittäistapauksittain tarkastellessa näyttää hieman hatarammalta, etenkin näiden molempien aspektien tarkastelu yhdessä saattaa yltää jopa tälle kaikkein laajimmalle ulkopolitiikan muutoksen tasolle.