The role of alexithymic traits in shaping mental health in the context of parental bonding and COVID-19 pandemic: FinnBrain birth cohort study

Abstract

Alexithymia, a personality trait characterized by difficulties in identifying (DIF) and describing feelings (DDF), a pragmatic and externally oriented thinking style (EOT), and a scarcity of fantasy and imagination, was initially observed in psychosomatic patients and has long been associated with impaired mental wellbeing. However, there is controversy about whether or not alexithymia serves as a predictor for mental illnesses. Thus far, knowledge surrounding alexithymia, especially its nature, etiology, and actual role in the development of mental health problems, remains limited.

This study consisted of a general population of parents from the FinnBrain Birth Cohort Study. With both cross-sectional and longitudinal approaches, using multiple analytical methods, this study aimed to explore the intricate relationship between alexithymia and mental health problems related to two specific contexts: perceived parental bonding during childhood, and the recent experience of the COVID-19 pandemic.

The results indicated that alexithymia mediated the link between perceived dysfunctional parental bonding and psychological distress, with a stronger effect among male subjects. In the context of the pandemic, while the role of alexithymia per se in the mental health changes was relatively weak, it functioned as a pronounced contributor when interacting with additional factors, such as perceived stress and existing alcohol use problems. The study also provided evidence regarding the differential role of specific dimensions of alexithymic traits, with DIF and DDF tending to predispose individuals to psychological distress, and EOT being more closely related to alcohol use.

The finding suggests alexithymia as a potential mechanism explaining current mental health problems related to early perceived parenting factors. Furthermore, in the context of the pandemic, this study based on longitudinal data with employing different modeling techniques provides more comprehensive insights from several perspectives into the nature of alexithymia and its role in shaping mental health, which highlights the significance of identifying alexithymia and justifies it as a potential target for intervention strategies.

<b>Alexithymisten piirteiden rooli mielenterveyden muokkaajana vanhempien kiintymyssuhteen ja COVID-19-pandemian kontekstissa</b>

Aleksitymia on persoonallisuuden piirteistö, jolle on ominaista vaikeus tunnistaa (DIF) ja kuvailla tunteita (DDF), pragmaattinen ja ulkokohtainen ajattelutapa (EOT) sekä mielikuvituksen vähyys. Se todettiin alun perin psykosomaattisilla potilailla, ja sillä on pitkään havaittu olevan yhteys mielenterveyteen ja sen häiriöihin. On kuitenkin kiistanalaista, toimiiko aleksitymia mielenterveyden häiriöiden riskitekijänä. Tietoa aleksitymiasta, erityisesti sen luonteesta, etiologiasta ja todellisesta roolista mielenterveyden riskitekijänä, kaivataan edelleen lisää.

Tämän tutkimuksen aineistona toimi FinnBrain-syntymäkohorttitutkimuksen vanhemmat. Tutkimuksessa käytettiin useita tilastollisia menetelmiä niin poikkileikkaus- kuin pitkittäisasetelmissa aleksitymian ja mielenterveysongelmien monimutkaisen suhteen tutkimiseksi kahdessa erityisessä kontekstissa: lapsuudessa koetun vanhemmuuden ja viimeaikaisen COVID-19-pandemian suhteen.

Tulokset osoittivat, että aleksitymia toimi välittäjänä koetun ongelmallisen vanhemmuuden ja psyykkisten oireiden välillä, ja yhteys oli voimakkaampi miehillä. Pandemiaan liittyen aleksitymian itsenäinen rooli mielenterveyden muutoksissa oli suhteellisen heikko, mutta se oli merkittävä tekijä yhdessä muiden muuttujien, kuten koetun stressin ja olemassa olevien alkoholinkäyttöongelmien, kanssa. Tutkimuksessa saatiin myös näyttöä aleksitymian dimensioiden erilaisista rooleista, sillä DIF ja DDF vaikuttivat altistavan psyykkisille oireille ja EOT oli läheisemmin yhteydessä alkoholin käyttöön.

Tulokset viittaavat siihen, että aleksitymia voi toimia nykyisten mielenterveysongelmien selittäjänä varhaisiin vanhemmuuden ongelmiin liittyen. Lisäksi pandemian kontekstissa erilaisia mallinnustekniikoita pitkittäisasetelmassa hyödyntävä tutkimus tarjoaa aiempaa kattavamman näkökulman aleksitymian luonteeseen ja sen rooliin mielenterveyden muotoutumisessa, korostaen aleksitymian tunnistamisen merkitystä ja tukien sen potentiaalia interventiostrategioiden kohteena.