Open oikea käsi : Koulunkäynninohjaajien työnkuva, tarve ja koulutus uuden opetussuunnitelman (2014) voimaantulon jälkeen
Honko, Annu (2023-12-01)
Open oikea käsi : Koulunkäynninohjaajien työnkuva, tarve ja koulutus uuden opetussuunnitelman (2014) voimaantulon jälkeen
Honko, Annu
(01.12.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231215154876
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231215154876
Tiivistelmä
Koulumaailma – aivan kuten muukin maailma – muuttuu koko ajan. Muutokset koulumaailmassa
vaikuttavat läheisesti myös siellä työskentelevien ihmisten työhön. Koulunkäynninohjaajien työnkuva
on ollut muutoksessa ammattiryhmän alkuajoilta lähtien. Puutokset työnkuvan selkeydessä tuntuvat
vaikuttavan edelleen huolimatta siitä, että työhön on olemassa ammattitutkinto, jota on päivitetty
koulumaailman muuttuessa. Koulutus tähän ammattiin on lyhyt ja se suoritetaan usein
näyttötutkintona. Hyvin yleisesti koetaan, että ”työ tekijäänsä opettaa”. Tämän tutkimuksen
tavoitteena oli selvittää, millainen on koulutettujen koulunkäynninohjaajien työnkuva, millainen tarve
kouluissa on ohjaajille ja vastaako koulunkäynninohjaajien koulutus työn vaatimuksia. Lisäksi
selvitettiin, oliko uusi opetussuunnitelma tuonut näihin muutoksia.
Tutkittavina oli joukko koulutettuja koulunkäynninohjaajia (n = 11) ja luokanopettajia (n = 7).
Tutkimus toteutettiin puolistrukturoituna haastattelututkimuksena. Jokaisella tutkittavalla oli
työkokemusta ohjaajana tai opettajana vähintään kaksi vuotta ennen ja kaksi vuotta jälkeen uuden
opetussuunnitelman voimaantulon syksyllä 2016. Yhden kunnan alueelta haastateltiin vain yhtä
tutkittavaa, jotta kuntakohtaiset päätökset eivät vaikuttaisi liikaa tutkimustuloksiin. Litteroiduista
haastatteluista koostunutta tutkimusaineistoa käsiteltiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Koulunkäynninohjaajien ensisijaisena työtehtävänä koettiin olevan oppilaiden kanssa aina suorassa
vuorovaikutuksessa tapahtuva ohjaaminen ja auttaminen, joka sisälsi työtehtäviä oppitunneilla
tapahtuvasta oppilaan oppimisen tukemisesta aina WC-käynneillä auttamiseen. Toissijaisena
työtehtävä nähtiin erilaiset opettajan työtaakkaa helpottavat työtehtävät, kuten puolikkaan luokan
ohjaaminen tai oppimateriaalien valmisteleminen. Koulunkäynninohjaajat kokivat, etteivät aivan
kaikki opettajat tiedä, mitä ohjaajan työnkuvaan koulutuksen perusteella sisältyy. Uuden
opetussuunnitelman ei koettu vaikuttaneen radikaalisti työnkuvaan. Valtaosa kaikista tutkittavista oli
yhtä mieltä koulunkäynninohjaajien riittävyydestä. Ohjaajia tarvittaisiin kouluihin lisää tai heidät
pitäisi vähintäänkin resursoida paremmin. Ohjaajista osan koettiin olevan ylityöllistettyjä. Myös uuden
opetussuunnitelman koettiin vaikuttaneen ohjaajatarpeeseen lisäävästi. Mielipiteet
koulunkäynninohjaajien koulutuksen ja ohjaajien tekemän työn vastaavuudesta jakaantuivat kahtia.
Vain noin puolet kokivat koulunkäynninohjaajan lyhyen ammattitutkinnon olevan riittävä työn
tekemiseen. Moni ohjaaja kertoi kuitenkin hankkineensa lisäkoulutusta, jos siihen oli ollut
mahdollisuus.
Tutkimustulosten perusteella voitiin todeta, että koulunkäynninohjaajat ovat kiireenkin keskellä
itseohjautuvia ja välittäviä koulujen ammattilaisia, joille on tarvetta yhä enemmän inkluusion,
liikkuvien opetustapojen ja vaatimusten lisääntyessä.
vaikuttavat läheisesti myös siellä työskentelevien ihmisten työhön. Koulunkäynninohjaajien työnkuva
on ollut muutoksessa ammattiryhmän alkuajoilta lähtien. Puutokset työnkuvan selkeydessä tuntuvat
vaikuttavan edelleen huolimatta siitä, että työhön on olemassa ammattitutkinto, jota on päivitetty
koulumaailman muuttuessa. Koulutus tähän ammattiin on lyhyt ja se suoritetaan usein
näyttötutkintona. Hyvin yleisesti koetaan, että ”työ tekijäänsä opettaa”. Tämän tutkimuksen
tavoitteena oli selvittää, millainen on koulutettujen koulunkäynninohjaajien työnkuva, millainen tarve
kouluissa on ohjaajille ja vastaako koulunkäynninohjaajien koulutus työn vaatimuksia. Lisäksi
selvitettiin, oliko uusi opetussuunnitelma tuonut näihin muutoksia.
Tutkittavina oli joukko koulutettuja koulunkäynninohjaajia (n = 11) ja luokanopettajia (n = 7).
Tutkimus toteutettiin puolistrukturoituna haastattelututkimuksena. Jokaisella tutkittavalla oli
työkokemusta ohjaajana tai opettajana vähintään kaksi vuotta ennen ja kaksi vuotta jälkeen uuden
opetussuunnitelman voimaantulon syksyllä 2016. Yhden kunnan alueelta haastateltiin vain yhtä
tutkittavaa, jotta kuntakohtaiset päätökset eivät vaikuttaisi liikaa tutkimustuloksiin. Litteroiduista
haastatteluista koostunutta tutkimusaineistoa käsiteltiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Koulunkäynninohjaajien ensisijaisena työtehtävänä koettiin olevan oppilaiden kanssa aina suorassa
vuorovaikutuksessa tapahtuva ohjaaminen ja auttaminen, joka sisälsi työtehtäviä oppitunneilla
tapahtuvasta oppilaan oppimisen tukemisesta aina WC-käynneillä auttamiseen. Toissijaisena
työtehtävä nähtiin erilaiset opettajan työtaakkaa helpottavat työtehtävät, kuten puolikkaan luokan
ohjaaminen tai oppimateriaalien valmisteleminen. Koulunkäynninohjaajat kokivat, etteivät aivan
kaikki opettajat tiedä, mitä ohjaajan työnkuvaan koulutuksen perusteella sisältyy. Uuden
opetussuunnitelman ei koettu vaikuttaneen radikaalisti työnkuvaan. Valtaosa kaikista tutkittavista oli
yhtä mieltä koulunkäynninohjaajien riittävyydestä. Ohjaajia tarvittaisiin kouluihin lisää tai heidät
pitäisi vähintäänkin resursoida paremmin. Ohjaajista osan koettiin olevan ylityöllistettyjä. Myös uuden
opetussuunnitelman koettiin vaikuttaneen ohjaajatarpeeseen lisäävästi. Mielipiteet
koulunkäynninohjaajien koulutuksen ja ohjaajien tekemän työn vastaavuudesta jakaantuivat kahtia.
Vain noin puolet kokivat koulunkäynninohjaajan lyhyen ammattitutkinnon olevan riittävä työn
tekemiseen. Moni ohjaaja kertoi kuitenkin hankkineensa lisäkoulutusta, jos siihen oli ollut
mahdollisuus.
Tutkimustulosten perusteella voitiin todeta, että koulunkäynninohjaajat ovat kiireenkin keskellä
itseohjautuvia ja välittäviä koulujen ammattilaisia, joille on tarvetta yhä enemmän inkluusion,
liikkuvien opetustapojen ja vaatimusten lisääntyessä.