Konkurssin jälkeen : PK-yrittäjän selviytyminen konkurssista yrittäjän näkökulmasta
Ricciardella, Sari (2023-12-11)
Konkurssin jälkeen : PK-yrittäjän selviytyminen konkurssista yrittäjän näkökulmasta
Ricciardella, Sari
(11.12.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231218155429
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231218155429
Tiivistelmä
Ostin yrityksen ja aloin yrittäjäksi vuonna 2002. Yli kymmenen vuotta yritykseni menestyi, kunnes vuonna 2017 se asetettiin konkurssiin. Konkurssi lamaannutti minut ja yhtäkkiä koin olevani täysin yksin. Tahot, joista ennen olin saanut apua ja tukea eivät niitä enää antaneet. Yhteiskunta tarjoaa ilmaista apua aloittaville yrittäjille esimerkiksi Uusyrityskeskusten kautta, mutta missä ovat lopettavan yrittäjän tukipalvelut? Miettiessäni aihetta pro gradu -tutkimukseeni, tiesin heti, että halusin selvittää, kuinka muut yrittäjät olivat konkurssin kokeneet ja olisiko tarjolla ollut tukea, jota en vain ollut onnistunut löytämään.
Konkursseja on tutkittu paljon sekä Suomessa että kansainvälisesti. Erityisesti kansainvälisissä tutkimuksissa aihetta on käsitelty usein liiketoiminnassa epäonnistumisen eli ”business failure” kautta. Käsitteen määritelmän mukaan se voi kuitenkin pitää sisällään paljon muutakin, kuin konkurssin, esimerkiksi epäonnistumiset, joissa yrittäjä on kärsinyt taloudellisia tappioita mutta myös epäonnistumiset, joissa yrittäjä kokee epäonnistuneensa suhteessa asettamiinsa vertailuarvoihin ja odotuksiin, vaikka yritys olisikin ollut kannattava.
Tässä tutkimuksessa keskityn suomalaisten pk-yrittäjien henkilökohtaisiin kokemuksiin konkurssista, jota he eivät ole itse hakeneet. Liitän tarkasteluun myös yrittämisen toimintaympäristön, jota säätelee mm. konkurssilainsäädäntö. Se vaihtelee maittain ja vaikuttaa yleiseen suhtautumiseen konkurssia kohtaan ja samalla konkurssin kokemiseen. Siten kansainvälinen kirjallisuus ei välttämättä kuvaa suomalaista yrittäjän toimintaympäristöä.
Tutkimusta varten haastattelin 5 konkurssin tehnyttä yrittäjää ja kävin läpi omia muistiinpanojani tapahtuneesta. Tulosten analysoinnissa käytin narratiivista tutkimusotetta ja käsittelin omia kokemuksiani yhtenä narratiiveista. Narratiivit analysoin teemoittelun ja jaksoittelun avulla. Sekundaarisena aineistona tutkimuksessani toimivat puhelinhaastattelut yritysneuvojien kanssa sekä kirjoitukset konkurssista omilla sosiaalisen median sivuillani.
Tutkimukseni lopputuloksena on, että yrittäjät kokevat jäävänsä konkurssissa yksin ja ilman apua. Jos yhteiskunta haluaa tukea konkurssin tehneiden yrittäjien paluuta yrittäjyyteen, sen tulisi panostaa tukipalveluihin konkurssin tehneille yrittäjille, sekä tarkastella mm. konkurssilakia, jotta ao. yrittäjien mahdollisuudet jatkaa yrittämistä paranisivat. Tällä olisi vaikutusta myös yleiseen suhtautumiseen konkurssin tehneeseen yrittäjään ja siten hänen hyvinvointiinsa.
Konkursseja on tutkittu paljon sekä Suomessa että kansainvälisesti. Erityisesti kansainvälisissä tutkimuksissa aihetta on käsitelty usein liiketoiminnassa epäonnistumisen eli ”business failure” kautta. Käsitteen määritelmän mukaan se voi kuitenkin pitää sisällään paljon muutakin, kuin konkurssin, esimerkiksi epäonnistumiset, joissa yrittäjä on kärsinyt taloudellisia tappioita mutta myös epäonnistumiset, joissa yrittäjä kokee epäonnistuneensa suhteessa asettamiinsa vertailuarvoihin ja odotuksiin, vaikka yritys olisikin ollut kannattava.
Tässä tutkimuksessa keskityn suomalaisten pk-yrittäjien henkilökohtaisiin kokemuksiin konkurssista, jota he eivät ole itse hakeneet. Liitän tarkasteluun myös yrittämisen toimintaympäristön, jota säätelee mm. konkurssilainsäädäntö. Se vaihtelee maittain ja vaikuttaa yleiseen suhtautumiseen konkurssia kohtaan ja samalla konkurssin kokemiseen. Siten kansainvälinen kirjallisuus ei välttämättä kuvaa suomalaista yrittäjän toimintaympäristöä.
Tutkimusta varten haastattelin 5 konkurssin tehnyttä yrittäjää ja kävin läpi omia muistiinpanojani tapahtuneesta. Tulosten analysoinnissa käytin narratiivista tutkimusotetta ja käsittelin omia kokemuksiani yhtenä narratiiveista. Narratiivit analysoin teemoittelun ja jaksoittelun avulla. Sekundaarisena aineistona tutkimuksessani toimivat puhelinhaastattelut yritysneuvojien kanssa sekä kirjoitukset konkurssista omilla sosiaalisen median sivuillani.
Tutkimukseni lopputuloksena on, että yrittäjät kokevat jäävänsä konkurssissa yksin ja ilman apua. Jos yhteiskunta haluaa tukea konkurssin tehneiden yrittäjien paluuta yrittäjyyteen, sen tulisi panostaa tukipalveluihin konkurssin tehneille yrittäjille, sekä tarkastella mm. konkurssilakia, jotta ao. yrittäjien mahdollisuudet jatkaa yrittämistä paranisivat. Tällä olisi vaikutusta myös yleiseen suhtautumiseen konkurssin tehneeseen yrittäjään ja siten hänen hyvinvointiinsa.