Kissat arjen sankareina : Aidot saapasjalkakissat pelastajina ja kehräävinä terapeutteina
Anttila, Helena (2023-11-14)
Kissat arjen sankareina : Aidot saapasjalkakissat pelastajina ja kehräävinä terapeutteina
(14.11.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231221156750
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231221156750
Tiivistelmä
Tämän etnologian sivuainetutkielman aiheena ovat Sankarikissat ja lemmikkiarki. Tutkielma liittyy eläinkäänteeseen (Animal Turn) humanistisessa eläintutkimuksessa. Kissoja on toistaiseksi tutkittu vähän ihmistieteellisessä eläintutkimuksessa ja koska kissa on väärinymmärretty eläin, niin uutta tietoa tarvitaan. Avustajaeläinten ja seuraeläinten merkitys on myös kasvamassa yhteiskunnassa, missä palveluiden saatavuus on jatkuvasti epävarmempaa ja on paljon yksinäisyyttä.
Kissa on perinteisesti tulkittu itsenäiseksi ja yksin viihtyväksi eläimeksi, jota kiinnostaa vain saalis ja kissan eleet ihmistä kohtaan kuvataan helposti välinpitämättömiksi. Kissa on liitetty myös ihmisten arvottavan tavan mukaan pahan eläimen rooliin, mitä vasten koira on asettunut normiksi ja ihmistä uskollisesti palvelevaksi sankariksi. Perinteinen tapa jakaa eläimiä kuvastaa ihmiskeskeistä ajattelua, missä ihminen on kaiken päämäärä.
Kissoissa ei ole osattu nähdä arjen sankaruutta. Tutkin, minkälainen kissa on arjen sankari ja minkälaisissa tilanteissa kissasta voi tulla sankari. Näissä tilanteissa kissan ja ihmisen välisellä sanattomalla vuorovaikutuksella on keskeinen merkitys, mutta myös yhteisellä kielellä, mikä on muodostunut ihmisen ja kissan välille. Tapahtumat, joissa kissasta tulee ihmisensä sankari, kertovat myös ihmisen ja kissan välisestä kiintymyksestä.
Hylättyjen kissojen määrä on Suomessa lisääntynyt huolestuttavasti. Tavoitteenani on tuoda enemmän neuvottelua ja kunnioitusta siihen, miten ihmiset kohtelevat muita eläimiä. Siksi tarkastelussa on symbioosin kaltaisia kissa-ihmissuhteita.
Aineistona käytän itse keräämääni kyselyaineistoa, mitä täydennän arkistolähteillä ja kirjallisuudella sekä verkkomateriaalilla. Menetelminä käytän kulttuurianalyysiä, affektiivista teoriaa ja autoetnografiaa. Kyseessä on laadullisiin menetelmiin perustuva tutkimus.
Keskeisimpänä tuloksena voidaan todeta, että kissa voi olla sankari siinä missä koirakin ja kissan ja ihmisen side voi olla syvä ja vastavuoroinen. Moni vastaaja oli halunnut tarjota kodin kodittomalle kissalle, mutta myös jokin rotu saattoi kiinnostaa. Kissojen ja ihmisten välille voi muodostua syvää kiintymystä, mikä osoittaa, ettei kissa ole välinpitämätön ihmisiään kohtaan. Sankaruutta tarvitaan, kun sairaskohtaus tai hetkellinen ajatuksiin vaipuminen – sanalla sanoen elämä puuttuu tavallisten arkirutiinien kulkuun. Perinteisen hiirivahdin lisäksi kissa toimii myös ihmisen avustajana ja tukena, kodin vahtina ja tekijänä. Usea vastaaja oli halunnut tarjota kodin kodittomalle kissalle tai kiinnostunut jostain rotukissasta sen luonteen vuoksi. Ihmistä voi kiinnostaa kissassa sen vapauden kaipuu ja villeys, mistä myös ihminen voi oppia elämään rennommin ja irtautumaan arjen ja työn paineista. Ei ole mitään rauhoittavampaa, kuin kotoisasti kerällä hyrisevä kissa ja kissaa leikkisämpää olentoa voi olla vaikeaa löytää.
Kissa on perinteisesti tulkittu itsenäiseksi ja yksin viihtyväksi eläimeksi, jota kiinnostaa vain saalis ja kissan eleet ihmistä kohtaan kuvataan helposti välinpitämättömiksi. Kissa on liitetty myös ihmisten arvottavan tavan mukaan pahan eläimen rooliin, mitä vasten koira on asettunut normiksi ja ihmistä uskollisesti palvelevaksi sankariksi. Perinteinen tapa jakaa eläimiä kuvastaa ihmiskeskeistä ajattelua, missä ihminen on kaiken päämäärä.
Kissoissa ei ole osattu nähdä arjen sankaruutta. Tutkin, minkälainen kissa on arjen sankari ja minkälaisissa tilanteissa kissasta voi tulla sankari. Näissä tilanteissa kissan ja ihmisen välisellä sanattomalla vuorovaikutuksella on keskeinen merkitys, mutta myös yhteisellä kielellä, mikä on muodostunut ihmisen ja kissan välille. Tapahtumat, joissa kissasta tulee ihmisensä sankari, kertovat myös ihmisen ja kissan välisestä kiintymyksestä.
Hylättyjen kissojen määrä on Suomessa lisääntynyt huolestuttavasti. Tavoitteenani on tuoda enemmän neuvottelua ja kunnioitusta siihen, miten ihmiset kohtelevat muita eläimiä. Siksi tarkastelussa on symbioosin kaltaisia kissa-ihmissuhteita.
Aineistona käytän itse keräämääni kyselyaineistoa, mitä täydennän arkistolähteillä ja kirjallisuudella sekä verkkomateriaalilla. Menetelminä käytän kulttuurianalyysiä, affektiivista teoriaa ja autoetnografiaa. Kyseessä on laadullisiin menetelmiin perustuva tutkimus.
Keskeisimpänä tuloksena voidaan todeta, että kissa voi olla sankari siinä missä koirakin ja kissan ja ihmisen side voi olla syvä ja vastavuoroinen. Moni vastaaja oli halunnut tarjota kodin kodittomalle kissalle, mutta myös jokin rotu saattoi kiinnostaa. Kissojen ja ihmisten välille voi muodostua syvää kiintymystä, mikä osoittaa, ettei kissa ole välinpitämätön ihmisiään kohtaan. Sankaruutta tarvitaan, kun sairaskohtaus tai hetkellinen ajatuksiin vaipuminen – sanalla sanoen elämä puuttuu tavallisten arkirutiinien kulkuun. Perinteisen hiirivahdin lisäksi kissa toimii myös ihmisen avustajana ja tukena, kodin vahtina ja tekijänä. Usea vastaaja oli halunnut tarjota kodin kodittomalle kissalle tai kiinnostunut jostain rotukissasta sen luonteen vuoksi. Ihmistä voi kiinnostaa kissassa sen vapauden kaipuu ja villeys, mistä myös ihminen voi oppia elämään rennommin ja irtautumaan arjen ja työn paineista. Ei ole mitään rauhoittavampaa, kuin kotoisasti kerällä hyrisevä kissa ja kissaa leikkisämpää olentoa voi olla vaikeaa löytää.