Toimiva vuorovaikutussuhde esimiehen ja alaisen välillä : Miten valmentaja rakentaa vuorovaikutussuhdetta urheilijaan voimistelulajeissa?
Salminen, Saija (2023-12-19)
Toimiva vuorovaikutussuhde esimiehen ja alaisen välillä : Miten valmentaja rakentaa vuorovaikutussuhdetta urheilijaan voimistelulajeissa?
(19.12.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202401051538
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202401051538
Tiivistelmä
Tutkimukseni lähtökohta on Suomessa voimistelulajien valmennuskulttuuria kohtaan julkisuudessa esitetty arvostelu. Kritiikin seurauksena valmentajilta edellytetään parempia vuorovaikutustaitoja.
Tutkimuksessani käytin tutkimusmenetelmänä teemahaastattelua erikseen valmentajille ja urheilijoille laatimieni kysymysten avulla. Haastattelin erikseen kolmen valmennusparin valmentajaa ja urheilijaa, jotka edustavat kolmea voimistelun yksilölajia: aerobic, naisten telinevoimistelu ja miesten telinevoimistelu. Tutkimukseni pohjaa vuorovaikutusteorioissa yritysmaailman tutkimustietoon esimies-alaissuhteesta. Esittelin kolme johtamisteoriaa: Coaching, LMX-teoria ja Jowettin 3C+1C.
Tutkimukseni mukaan toimivan vuorovaikutussuhteen tavoitteena tulee olla sekä valmentajan että urheilijan osaamisen kehittäminen sekä aikaisempia paremmat suoritukset yhteistyön tuloksena. Molempien osapuolten elekielen ja kehon kielen tulee olla sopusoinnussa sanomisten kanssa. Toimivassa vuorovaikutussuhteessa molemmat osapuolet osaavat kysyä toisiltaan ja kuunnella toisiaan niin, että vastauksilla ja kuullulla viestillä on vaikutusta tulevaan toimintaan. Kaiken keskiössä on keskusteleminen, jolla varmistetaan, että viestit ovat menneet perille ja ne on ymmärretty oikein sekä oikaistaan mahdolliset väärinkäsitykset.
En havainnut omien tutkimustulosteni ja aiemman tutkimuksen välillä ristiriitaa. Molempien perusteella valmentamisen ammattimaisuutta tulee edelleen lisätä. Koulutus tulisi kohdentaa ei vain uusiin valmentajiin, vaan myös kokeneisiin valmentajiin. Valmentajakoulutuksessa tulee lisääntyvästi korostaa valmentajien ihmissuhde- ja vuorovaikutustaitoja varsinaisen lajikoulutuksen rinnalla. Valmennuksen tulee olla urheilijalähtöistä niin, että valmennuksessa otetaan huomioon urheilijan yksilöllisyys.
Tutkimuksessani käytin tutkimusmenetelmänä teemahaastattelua erikseen valmentajille ja urheilijoille laatimieni kysymysten avulla. Haastattelin erikseen kolmen valmennusparin valmentajaa ja urheilijaa, jotka edustavat kolmea voimistelun yksilölajia: aerobic, naisten telinevoimistelu ja miesten telinevoimistelu. Tutkimukseni pohjaa vuorovaikutusteorioissa yritysmaailman tutkimustietoon esimies-alaissuhteesta. Esittelin kolme johtamisteoriaa: Coaching, LMX-teoria ja Jowettin 3C+1C.
Tutkimukseni mukaan toimivan vuorovaikutussuhteen tavoitteena tulee olla sekä valmentajan että urheilijan osaamisen kehittäminen sekä aikaisempia paremmat suoritukset yhteistyön tuloksena. Molempien osapuolten elekielen ja kehon kielen tulee olla sopusoinnussa sanomisten kanssa. Toimivassa vuorovaikutussuhteessa molemmat osapuolet osaavat kysyä toisiltaan ja kuunnella toisiaan niin, että vastauksilla ja kuullulla viestillä on vaikutusta tulevaan toimintaan. Kaiken keskiössä on keskusteleminen, jolla varmistetaan, että viestit ovat menneet perille ja ne on ymmärretty oikein sekä oikaistaan mahdolliset väärinkäsitykset.
En havainnut omien tutkimustulosteni ja aiemman tutkimuksen välillä ristiriitaa. Molempien perusteella valmentamisen ammattimaisuutta tulee edelleen lisätä. Koulutus tulisi kohdentaa ei vain uusiin valmentajiin, vaan myös kokeneisiin valmentajiin. Valmentajakoulutuksessa tulee lisääntyvästi korostaa valmentajien ihmissuhde- ja vuorovaikutustaitoja varsinaisen lajikoulutuksen rinnalla. Valmennuksen tulee olla urheilijalähtöistä niin, että valmennuksessa otetaan huomioon urheilijan yksilöllisyys.