Pienten lasten kasvo- ja kallomurtumat
Huusko, Ulpu (2023-12-29)
Pienten lasten kasvo- ja kallomurtumat
(29.12.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202401051578
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202401051578
Tiivistelmä
Tutkimuksen aiheena oli pienten lasten kallo- ja kasvomurtumat. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten kallo- ja kasvomurtumien syyt ja tyypit eroavat eri ikäisillä ja eri sukupuolta edustavilla lapsilla. Myös kallonsisäisten vammojen esiintyvyyttä murtumien yhteydessä tarkasteltiin.
Aineistona retrospektiivisessä kohorttitutkimuksessa oli kaikki alle 11-vuotiaat lapset, joilla oli diagnosoitu vuosina 2013–2018 kallo- tai kasvomurtuma Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa. Tutkimuksessa analysoidut parametrit oli edeltävästi kerätty Excel-taulukkoon, ja potilaiden tunnistetiedot oli korvattu koodeilla. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri myönsi tutkimukselle luvan 6.2.2017.
Potilaista tunnistettiin sukupuoli, ikä, vamman etiologia, murtumien sijainti sekä mahdolliset kallonsisäiset vammat. Aineisto jaoteltiin kolmeen ryhmään potilaiden iän perusteella: 0–1-vuotiaat, 2–6-vuotiaat sekä 7–10-vuotiaat. Etiologiat jaettiin kahdeksaan kategoriaan. Murtumien sijainnit ryhmiteltiin kallomurtumiin, kasvomurtumiin sekä yhdistettyihin kallo- ja kasvomurtumiin. Murtumien sijainnit jaettiin vielä alaryhmiin. Aineiston käsittelyssä käytettiin JMP-analyysiohjelmaa (Version 16.2.0 570548, SAS Institute Inc).
Potilaita oli yhteensä 116. Suurin osa potilaista oli poikia (61,2 %) ja poikien osuus kasvoi iän myötä. Putoaminen korkealta (38,8 %) oli kaikkein yleisin murtumasyy. Se oli erityisen yleinen alle kaksivuotiaiden keskuudessa. Vanhemmissa ikäryhmissä yleisiä etiologioita olivat pyöräilyonnettomuudet (16,4 %), kaatuminen maan tasalla (15,5 %) sekä isku esineestä (5,5 %). Sukupuolten välillä murtumien syyt erosivat melko vähän. Yleisin murtumatyyppi oli kallomurtuma (51,7 %). Pojilla pelkkiä kallo- (46,5 %) ja kasvomurtumia (45,1 %) esiintyi lähes yhtä paljon, mutta tytöillä pelkät kallomurtumat (60,0 %) olivat selvästi pelkkiä kasvomurtumia (26,7 %) yleisempiä. Alle kaksivuotiaiden ryhmässä kallomurtumat (97,1 %) olivat lähes ainoita murtumia. Vanhempien joukossa murtumatyypit jakautuivat tasaisemmin pelkän kasvomurtuman noustessa yleisimmäksi murtumatyypiksi. Kallonsisäisten vammojen esiintyvyys oli melko tasaista sukupuolten ja ikäryhmien välillä.
Tämän tutkimuksen tulokset vahvistivat aiempien tutkimusten tuloksia. Lasten pään ja kasvojen murtumien etiologiat muuttuvat iän myötä lapsen aktiivisuuden kasvaessa ja vanhempien valvonnan hellittäessä. Myös murtumien sijainnit ovat iästä riippuvaisia, ennen kaikkea anatomisista ja luiden kasvuun liittyvistä syistä. Kasvojen kasvu eteen- ja alaspäin muiden muutosten ohella lisää kasvojen murtuma-alttiutta suhteessa kallon murtuma-alttiuteen. Kallonsisäisten vammojen esiintyvyys on riippuvaista murtuman tyypistä sekä vammaenergiasta.
Aineistona retrospektiivisessä kohorttitutkimuksessa oli kaikki alle 11-vuotiaat lapset, joilla oli diagnosoitu vuosina 2013–2018 kallo- tai kasvomurtuma Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa. Tutkimuksessa analysoidut parametrit oli edeltävästi kerätty Excel-taulukkoon, ja potilaiden tunnistetiedot oli korvattu koodeilla. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri myönsi tutkimukselle luvan 6.2.2017.
Potilaista tunnistettiin sukupuoli, ikä, vamman etiologia, murtumien sijainti sekä mahdolliset kallonsisäiset vammat. Aineisto jaoteltiin kolmeen ryhmään potilaiden iän perusteella: 0–1-vuotiaat, 2–6-vuotiaat sekä 7–10-vuotiaat. Etiologiat jaettiin kahdeksaan kategoriaan. Murtumien sijainnit ryhmiteltiin kallomurtumiin, kasvomurtumiin sekä yhdistettyihin kallo- ja kasvomurtumiin. Murtumien sijainnit jaettiin vielä alaryhmiin. Aineiston käsittelyssä käytettiin JMP-analyysiohjelmaa (Version 16.2.0 570548, SAS Institute Inc).
Potilaita oli yhteensä 116. Suurin osa potilaista oli poikia (61,2 %) ja poikien osuus kasvoi iän myötä. Putoaminen korkealta (38,8 %) oli kaikkein yleisin murtumasyy. Se oli erityisen yleinen alle kaksivuotiaiden keskuudessa. Vanhemmissa ikäryhmissä yleisiä etiologioita olivat pyöräilyonnettomuudet (16,4 %), kaatuminen maan tasalla (15,5 %) sekä isku esineestä (5,5 %). Sukupuolten välillä murtumien syyt erosivat melko vähän. Yleisin murtumatyyppi oli kallomurtuma (51,7 %). Pojilla pelkkiä kallo- (46,5 %) ja kasvomurtumia (45,1 %) esiintyi lähes yhtä paljon, mutta tytöillä pelkät kallomurtumat (60,0 %) olivat selvästi pelkkiä kasvomurtumia (26,7 %) yleisempiä. Alle kaksivuotiaiden ryhmässä kallomurtumat (97,1 %) olivat lähes ainoita murtumia. Vanhempien joukossa murtumatyypit jakautuivat tasaisemmin pelkän kasvomurtuman noustessa yleisimmäksi murtumatyypiksi. Kallonsisäisten vammojen esiintyvyys oli melko tasaista sukupuolten ja ikäryhmien välillä.
Tämän tutkimuksen tulokset vahvistivat aiempien tutkimusten tuloksia. Lasten pään ja kasvojen murtumien etiologiat muuttuvat iän myötä lapsen aktiivisuuden kasvaessa ja vanhempien valvonnan hellittäessä. Myös murtumien sijainnit ovat iästä riippuvaisia, ennen kaikkea anatomisista ja luiden kasvuun liittyvistä syistä. Kasvojen kasvu eteen- ja alaspäin muiden muutosten ohella lisää kasvojen murtuma-alttiutta suhteessa kallon murtuma-alttiuteen. Kallonsisäisten vammojen esiintyvyys on riippuvaista murtuman tyypistä sekä vammaenergiasta.