Effectiveness of adults’ targeted interventions in stopping bullying

Abstract

Teachers and other school personnel have the responsibility to intervene quickly when a case of bullying comes to their attention. However, previous research has mainly focused on evaluating whole-school prevention programs, while targeted interventions on specific bullying cases have received little attention. In this thesis, I study effectiveness of teachers’ targeted interventions in stopping bullying. In Study I, the focus is on intervention failures. It revealed that interventions failed in one out of four cases. Rather than being associated with differences between schools, intervention failures were mostly explained by characteristics of the bullying cases and the students involved. For instance, frequency and duration of the victimization were positively, and the perpetrators’ own antibullying attitudes and their perception of teachers’ and parents’ antibullying attitudes were negatively associated with the intervention failure. In Study II and Study III, the effectiveness of different intervention approaches was examined. Study II showed that targeted interventions were more effective when the schools used program-recommended approaches (confronting and non-confronting) rather than their own adaptation. Confronting and non-confronting approaches were equally effective. Further, the interventions were more effective when follow-up discussions were organized systematically after each intervention. Study III examined the effectiveness of different approaches using an experimental design and demonstrated that on average, the condemning and empathy-raising messages were equally effective at encouraging youth to stop bullying others, and combining both messages was the most effective. The relative effectiveness of the messages was found to depend on students’ level of cognitive empathy: At low levels of cognitive empathy, the condemning message was the least effective, whereas among those with high cognitive empathy, all messages were equally likely to lead to intention to stop bullying.

To conclude, this thesis increased our understanding of the challenges faced by school personnel when intervening in bullying and effectiveness of different approaches. To make intervening more effective, it is important to consider the characteristics of the bullying cases, to adhere to evidence-based methods, and organize follow-ups systematically after each intervention. The optimal strategy to stop bullying seems to be combining the confronting and non-confronting approaches.

<b>Kiusaamiseen puuttumisen tehokkuus</b>

Opettajilla ja muulla koulun henkilökunnalla on velvollisuus puuttua kiusaamiseen. Tutkimuksissa on yleensä keskitytty arvioimaan kiusaamisen ennaltaehkäisyyn tarkoitettujen ohjelmien tehokkuutta, kun taas spesifeihin kiusaamistapauksiin puuttumisen tehokkuudesta on kertynyt vasta vähän tietoa. Tässä väitöskirjassa tutkin kiusaamiseen puuttumisen tehokkuutta. Osatutkimus I keskittyy tilanteisiin, joissa kiusaaminen jatkui aikuisten puuttumisesta huolimatta. Tulosten mukaan puuttuminen epäonnistui neljäsosassa tapauksista. Koulujen välisten erojen sijaan epäonnistuminen selittyi pääasiassa kiusaamistapausten välisillä eroilla. Mitä useammin kiusaamista tapahtui ja mitä pidempään se oli jatkunut, sitä vaikeampaa siihen oli puuttua. Kiusaavan oppilaan omat kiusaamisen vastaiset asenteet sekä hänen käsityksensä siitä, että opettajan ja vanhempien asenteet ovat kiusaamisen vastaisia, lisäsivät puuttumisen onnistumisen todennäköisyyttä. Osatutkimuksissa II ja III tutkittiin erilaisten kiusaamiseen puuttumisen mallien tehokkuutta. Osa-tutkimuksen II mukaan kiusaaminen loppui todennäköisemmin silloin, kun koulussa oli käytetty näyttöön perustuvia toimintatapoja, kuin jos oli käytetty koulun omaa sovellusta. Erityisen tehokasta puuttuminen oli, kun tilannetta seurattiin systemaattisesti seurantatapaamisissa aina puuttumisen jälkeen. Osatutkimuksessa III hyödynnettiin kokeellista tutkimusasetelmaa, jossa opettaja puuttui videolla kiusaamistapaukseen eri tavoin ja oppilailta kysyttiin, kuinka todennäköisesti he lopettaisivat kiusaamisen. Keskimäärin tehokkain tapa oli sekä tuomita kiusaaminen, että yrittää herättää kiusaavassa oppilaassa empatiaa kiusattua kohtaan. Yksittäin käytettynä molemmat tavat olivat yhtä tehokkaita. Oppilaan kognitiivisen empatian määrä vaikutti viestien tehokkuuteen: kun kognitiivista empatiaa oli vähän, kiusaamisen tuomitseva viesti toimi heikoiten, mutta kun kognitiivista empatiaa oli paljon, kaikki viestit toimivat yhtä tehokkaasti.

Väitöskirja lisää tietoa kiusaamiseen puuttumisen haasteista sekä puuttumisen mallien tehokkuudesta. Puuttumisen tehostamiseksi on tärkeää kiinnittää huomiota kiusaamistapausten yksilöllisiin piirteisiin. Kiusaamiseen tehoavat parhaiten näyttöön perustuvat toimintatavat, kiusaamisen loppuminen on tärkeä varmistaa seurantatapaamisella ja optimaalisin strategia puuttumiselle näyttää olevan kiusaamisen tuomitsemisen ja empatian herättämisen yhdistäminen.