Tunnetaidot ja minäpystyvyys kouluhyvinvoinnin selittäjänä viidennen ja kuudennen luokan oppilailla

Abstract

Yhteiskunnallinen huoli suomalaisten lasten kouluhyvinvoinnista on herännyt viime vuosien aikana. Tieto siitä, minkälainen oppilaiden kouluhyvinvointi on ja mitkä asiat siihen vaikuttavat, on olennaista opetuksellisesta, kasvatuksellisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Tunnetaidot ja minäpystyvyys ovat koulukontekstissa olennaisia käsitteitä, joilla on todettu olevan yhteys elämässä menestymiseen sekä yleiseen hyvinvointiin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin viidennen ja kuudennen luokan oppilaiden kouluhyvinvointia sekä tunnetaitojen ja minäpystyvyyden rooleja sen selittäjinä. Kouluhyvinvointia tarkasteltiin sekä kokonaisuutena että osa-alueittain Konun (2002) koulun hyvinvointimallin mukaisesti. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös kouluhyvinvoinnissa ilmeneviä sukupuolieroja. Tämä tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena viidessä alakoulussa Uudenmaan, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan alueilla. Tutkimukseen osallistui yhteensä 100 viidennen ja kuudennen luokan oppilasta. Tutkimusaineiston kerääminen tapahtui sähköisellä Webropol -lomakkeella. Kyselylomake pohjautui Konun ja Lintosen (2006) koulun hyvinvointiprofiiliin, Rockhillin ja Greenerin (1999) lapsille suunnattuun tunnetaitomittariin (Trait Meta-Mood scale for children) sekä Banduran (2006) lapsille suunnattuun minäpystyvyysmittariin. Aineisto analysoitiin käyttäen monipuolisia tilastollisia menetelmiä, kuten regressioanalyysiä, korrelaatioanalyysiä ja frekvenssianalyysiä. Tutkimustulokset osoittivat, että viidennen ja kuudennen luokan oppilaat raportoivat pääosin korkeaa kouluhyvinvointia. Kouluhyvinvoinnin osa-alueista merkityksellisimmäksi nousi sosiaaliset suhteet, mutta erot osa-alueiden välillä olivat pieniä. Sukupuolten välillä ei ollut havaittavissa tilastollisesti merkitseviä eroja. Sekä tunnetaidoilla että minäpystyvyydellä havaittiin olevan positiivinen yhteys oppilaiden kouluhyvinvointiin ja niiden todettiin myös selittävän heidän kouluhyvinvointiaan. Minäpystyvyydellä oli tunnetaitoja voimakkaampi yhteys kouluhyvinvointiin. Tämä tutkimus tarjoaa arvokasta tietoa kouluhyvinvoinnista ja tunnetaitojen sekä minäpystyvyyden yhteyksistä oppilaiden kouluhyvinvointiin. Tulokset voivat hyödyttää muun muassa opettajia, kasvatushenkilökuntaa ja huoltajia ymmärtämään tunnetaitojen, minäpystyvyyden ja kouluhyvinvoinnin välisiä yhteyksiä ja edistämään oppilaiden hyvinvointia kouluympäristössä. Panostamalla oppilaiden minäpystyvyyden ja tunnetaitojen vahvistamiseen voidaan pyrkiä parantamaan heidän kouluhyvinvointiaan ja sitä kautta myös oppimista sekä yleistä hyvinvointia.