Metformin versus insulin in gestational diabetes – long-term effects on child at the age of 9 years

Abstract

Gestational diabetes (GDM) is defined as a condition in which hyperglycaemia develops for the first time during pregnancy. Blood glucose-lowering pharmacological treatment is begun if, despite lifestyle changes, the blood glucose level remains above the target. Insulin, which has traditionally been the first-line option, is not transported to the foetus in commonly used doses. However, because insulin treatment is associated with practical inconveniences, tablet medications, particularly metformin, have been increasingly studied. In contrast to insulin, metformin is transported across the placenta into the foetal bloodstream. Although adverse effects on newborns from foetal metformin exposure have not been observed, data on the long-term outcomes of children are limited.

This study aims to investigate the safety of maternal metformin therapy in offspring at the age of 9 years. We studied 172 offspring of mothers who had been randomized to receive either metformin or insulin for GDM. The offspring were born between 2005 and 2010 in Turku or Oulu. We studied the anthropometry, blood pressure, glucose and lipid metabolism, low-grade inflammation, adiponectin, and leptin values of these offspring. To evaluate body composition, visceral adipose tissue volume, and liver fat, we used dual-energy X-ray absorptiometry (DXA) and magnetic resonance imaging (MRI). We studied the offspring’s neuropsychological outcomes with the Wechsler Intelligence Scale for Children (WISC-IV); Developmental Neuropsychological Assessment (NEPSY II); Trail Making Test; Screening Test for Reading, Writing, and Calculus for First to Sixth Grades (Lukilasse 2); and Behavior Rating Inventory of Executive Functioning (BRIEF).

We found that 9-year-old offspring’s anthropometry, body composition, metabolism, and neuropsychological outcomes were similar between the offspring of the mothers who had metformin and those who received insulin treatment for GDM. However, serum HDL cholesterol and adiponectin concentrations were slightly higher and the 2-hour serum glucose concentration in OGTT was slightly lower in boys whose mothers were treated with metformin.

Thus, metformin treatment for GDM seems to be safe for offspring in the long term.

<b>Metformiini raskausdiabeteksen hoidossa - pitkäaikaisvaikutukset lapseen 9 vuoden iässä insuliiniin verrattuna</b>

Raskausdiabetes on sokeriaineenvaihdunnan häiriö, joka todetaan ensimmäisen kerran raskausaikana. Lääkitys aloitetaan, jos verensokeripitoisuus jää tavoitetta korkeammaksi elämäntapamuutoksista huolimatta. Insuliini ei kulkeudu käytetyillä hoitoannoksilla istukan kautta sikiöön ja on sen vuoksi ollut ensisijainen valinta raskausdiabeteksen hoidossa. Insuliinihoitoon liittyy käytännön haasteita, minkä vuoksi metformiinia on tutkittu vaihtoehtona. Metformiinin tiedetään siirtyvän istukan läpi sikiön verenkiertoon ja vaikka sikiöaikaisesta altistuksesta ei ole todettu aiheutuvan haittavaikutuksia vastasyntyneelle, on pitkäaikaista seurantatietoa vain niukasti.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää metformiinin pitkäaikaisturvallisuutta syntyvän lapsen kannalta arvioimalla äidin raskausdiabeteksen hoidoksi käytetyn metformiinin mahdollisia vaikutuksia lapseen 9-vuoden iässä. Vuosina 2005–2010 Turussa tai Oulussa syntyneiden lasten äidit oli satunnaistettu saamaan raskausdiabeteksen hoidoksi joko metformiinia tai insuliinia. Lasten antropometriaa, verenpainetta, sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa, adiponektiini- ja leptiiniarvoja sekä matala-asteista tulehdusta selvitettiin. Lisäksi DXA ja MRI-kuvauksilla tutkittiin kehon koostumusta, vatsan alueen rasvakudoksen määrää ja maksan rasvoittumista. Neuropsykologista suoriutumista arvioitiin standardoiduilla testeillä (mm. WISC-IV, NEPSY II) ja toiminnanohjausta arvioivalla kyselyllä (BRIEF).

Tässä tutkimuksessa todettiin, että raskausdiabeteksen vuoksi metformiini- tai insuliinihoitoa saaneiden äitien 9-vuotiaiden lasten antropometria, kehon koostumus, aineenvaihdunta ja neuropsykologinen suoriutuminen eivät eronneet toisistaan. Lisäksi metformiinihoitoryhmän pojilla todettiin hieman korkeammat seerumin HDL-kolesteroli- ja adiponektiinipitoisuudet sekä hieman matalampi seerumin kahden tunnin glukoosipitoisuus sokerirasituskokeessa kuin insuliiniryhmän pojilla.

Näiden tulosten mukaan metformiini vaikuttaa turvalliselta syntyneelle lapselle myös pitkäaikaisseurannassa.