Erityiseksi määritellyn lapsen vaikuttajuuden toteutumisen mahdollistava hoitotyö: Lasten kuntoutushoitotyön dialoginen malli

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää kehityksen variaatioiden perusteella erityiseksi määriteltyjen lasten vaikuttajuuden toteutumista mahdollistavan kuntoutushoitotyön malli empiirisen ja teoreettisen aineiston perusteella. Yhdistin tutkimuksessa hoitotieteen, vammaistutkimuksen ja lapsuudentutkimuksen lähestymistapoja. Lähtökohtana oli lapsen oikeus tulla kuulluksi ja huomioon otetuksi kaikissa omaa elämäänsä koskevissa asioissa. Tutkimus perustuu käsitykseen lapsista ja aikuisista yhtä aikaa samanlaisina ja erilaisina, jolloin yhteinen ihmisyys yhdistää hoitajaa ja lasta, mutta lasten erityispiirteet osataan huomioida.

Tutkimus koostui neljästä osatutkimuksesta. Ensimmäisen vaiheen tapaustutkimuksessa tuotin lastenneurologian kuntoutushoitotyön käytännöistä ja niitä ohjaavista ajatusmalleista kuvauksen, joka osoitti lapsen vaikuttajuuden tutkimisen tarpeellisuuden. Aineisto tuotettiin yhdellä lastenneurologian osastolla havainnoimalla, videoimalla, videoavusteisella muistelulla, avoimilla kysymyksillä sähköpostikyselyssä sekä hoitotyön kirjauksista. Analysoin sisällönanalyysilla aineiston ilmi- ja piilosisällön. Toisessa osatutkimuksessa analysoin sisällönanalyysilla aiempia erityiseksi määriteltyjen lasten vaikuttajuuteen liittyviä tutkimuksia eri aloilta. Kolmannen ja neljännen osatutkimuksen aineisto tuotettiin videoimalla hoitajien ja 3–8-vuotiaiden lasten vuorovaikutustilanteita lastenneurologian osastolla. Osa lapsista kommunikoi vain muilla keinoilla kuin puheella. Kolmannessa osatutkimuksessa tilanteet olivat (strukturoimattomia) ”vapaan leikin” tilanteita ja neljännessä lasten (strukturoituja) valmistelutilanteita magneettikuvaukseen. Analyyseissa käytin interventionistista soveltavaa keskustelunanalyysia.

Tutkimuksessa kehitetty lasten kuntoutushoitotyön dialoginen malli sisältää teoreettiset perustelut sekä konkreettisia keinoja lapsinäkökulmaiseen työskentelyyn, joka mahdollistaa lapsen vaikuttajuuden toteutumisen. Keskeistä on ammattilaisen toiminnan perustuminen moniulotteiseen lapsi-, aikuis- ja vammaisuuskäsitykseen sekä toiminnan dialogisuus, jolloin ammattilainen ei päätä vuorovaikutuksen kulkua etukäteen, vaan antaa lapsen sanallisen ja sanattoman viestinnän vaikuttaa itseensä. Lapsella on tällöin mahdollisuus vaikuttaa toiminnan sisältöön ja hän voi tulla kohdatuksi myös toiminnallisuuden kautta.

<b>A nursing model for enabling the realization of agency of children defined as special</b>

The purpose of this study was to develop a model of habilitation nursing that enables the realization of agency of children defined as special on the basis of variations in their development. The model is based on empirical and theoretical data. The study combined nursing science, disability studies and childhood studies. The starting point was the child's right to be heard and taken into account in all matters concerning their own life. The study is based on the perception that children and adults are similar and different at the same time, which means that a common humanity unites the nurse and the child, but the special characteristics of children are also noticed.

The study consisted of four sub-studies. The case study of the first sub-study produced a description of the habilitation nursing practices in the children’s neurological ward and the thought patterns guiding them, which showed that it is necessary to study how the realization of children’s agency can be enabled. The data were produced in one children’s neurological ward by observation, videotaping, think-aloud method and open-ended e-mail enquiry and nursing records. I analysed the manifest and latent content of the data with content analysis. In the second substudy, I used content analysis to analyse previous studies related to the realization of disabled children’s agency in different fields. The data for the third and fourth substudies were produced by videotaping the interaction between nurses and 3–8-yearold children in the children’s neurological ward. Some children communicate only by means other than speech. In the third sub-study, the situations were (unstructured) "free play" situations and in the fourth, they were children's (structured) preparation for an MRI scan. I analysed the data with applied conversation analysis.

The dialogical model of habilitation nursing developed in the study includes theoretical justifications and concrete means for a child perspectives approach that enables the realization of children's agency. It is essential that the professional's activities are based on a multidimensional understanding of children, adults, and disability, and that the activities are dialogic, in which case the professional does not decide the course of interaction in advance but allows their self to be influenced by the child's verbal and non-verbal communication. Then the child has the opportunity to influence the content of the activity and can also be encountered through actions.