Jan Mayenin arktisen tulivuorisaaren merisienilajisto
Gestrin, Siru (2024-02-09)
Jan Mayenin arktisen tulivuorisaaren merisienilajisto
Gestrin, Siru
(09.02.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402167571
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402167571
Tiivistelmä
Merisienet ovat sieniä, jotka elävät meri- tai murtovesiympäristössä. Merisieniä elää monenlaisissa elinympäristöissä ja monenlaisilla substraateilla, ja niiden arvioidaan olevan tärkeitä merten biogeokemialliselle kierrolle. Tästä huolimatta merisienet ovat hyvin vähän tutkittu eliöryhmä, ja erityisesti arktisia merisieniä on tutkittu hyvin vähän. Arktinen alue on erityisen haavoittuvainen ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa muun muassa meriveden lämpenemistä, meren suolapitoisuuden vähenemistä ja merijään sulamista. Tutkimuksen vähäisyyden vuoksi emme tiedä, miten muutokset vaikuttavat arktisiin merisieniin. Tämän tutkielman tarkoituksena on kartoittaa Jan Mayenin merisienilajistoa ja verrata sitä Manner-Norjan ja muun arktisen alueen merisienilajistoon sekä Antarktiksen puuta ja rakennusmateriaaleja kolonisoivaan sienilajistoon. Jan Mayen on Norjalle kuuluva arktinen tulivuorisaari Pohjoisella jäämerellä. Saaren merisienilajistoa ei ole ennen kartoitettu. Hypoteesini oli, että Jan Mayenilta löytyy arktista merisienilajistoa, jota ei löydy Manner-Norjasta. Tutkimusaineistona oli 86 Jan Mayenilta vuoden 2022 elokuussa kerättyä levä- ja ajopuunäytettä. Määritin näytteistä löytyvää merisienilajistoa mikroskopoimalla ja DNA-viivakoodien avulla. Kartoitin Jan Mayenin lajistoa vertaamalla DNA-viivakoodeja NCBI:n geenipankista löytyviin sekvensseihin BLAST-haulla ja vertailin Jan Mayenin lajistoa muun arktisen alueen ja Antarktiksen lajistoon fylogeneettisten puiden avulla. Vertailualueiden lajiston DNA-sekvenssit sain julkaistuista artikkeleista. Jan Mayenin näytteissä dominoiva ryhmä oli kotelosienet, mutta myös kantasieniä ja yksi Mucoromycotina-alajakson sieni löytyi. Dominoivat luokat olivat Leotiomycetes ja Dothideomycetes ja yleisin suku oli Cadophora. Jan Mayenilta löytyi useita lajeja ja ryhmiä, joita ei ollut Manner-Norjan aineistossa. Jan Mayenilta löytyi myös mahdollisesti tieteelle uusia lajeja, joiden sekvensseille ei löytynyt hyviä osumia geenipankista eikä vertailuaineistoista. Jan Mayenilta saatujen sekvenssien lukumäärä oli varsin pieni, vain 89, joten sekvenssit tuskin antavat kattavaa kuvaa saaren ajopuulla ja levillä elävästä merisienilajistosta. Havaitut erot Jan Mayenin ja Manner-Norjan merisienilajistoissa voivat johtua esimerkiksi eroista meriveden lämpötilassa alueiden välillä, sillä Jan Mayenin merivesi on keskimäärin monta Celsius-astetta kylmempää kuin Manner-Norjan pohjoisimmissa osissa. Jan Mayenin lajistoa verrattiin kuitenkin vain yhteen julkaisuun Manner-Norjasta, joten tämän vertailun perusteella havaitut erot Jan Mayenin ja MannerNorjan lajistossa eivät välttämättä ole todellisia. Joka tapauksessa tämä tutkielma antaa uutta tietoa aiemmin hyvin huonosti tunnetusta Jan Mayenin sienilajistosta, ja siitä, miten saaren merisienilajisto vertautuu muun arktisen alueen ja Antarktiksen sieniyhteisöihin.