Todellisen ympäristövastuullisen liiketoiminnan ajurit
Pekola, Nelli-Maija (2024-02-26)
Todellisen ympäristövastuullisen liiketoiminnan ajurit
Pekola, Nelli-Maija
(26.02.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402289147
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402289147
Tiivistelmä
Ympäristöongelmat aiheuttavat ennen näkemättömällä nopeudella ja mittakaavalla
peruuttamattomia vaikutuksia elinympäristöömme. Biodiversiteettikato ja ilmastonmuutos ovat
vain esimerkkejä ympäristöongelmista, jotka aiheuttavat vaarallisia seurauksia niin ihmiskunnalle
kuin luonnon ekosysteemeille. Yrityksillä on mahdollisuus toimia niin uhkana kuin
mahdollisuutena moninaisten ympäristöongelmien taklaamisessa. Siksi tämän tutkielman
tarkoitus on kirjallisuuskatsauksella syventyä ympäristöongelmien ratkaisuun yritystasolla.
Tutkielmassa on ensin syvennytty Dyllickin ja Muffin (2015) vastuullista liiketoimintaa
kategorisoivaan typologiaan. Yritykset voivat toimia todellisesti tai nimellisesti
ympäristövastuullisesti. Nimellinen ympäristövastuullisuus, jossa arvoa ympäristölle tuotetaan
liiketoiminnan sivutuotteena päämäärän sijasta, ei auta ratkaisemaan ympäristöongelmia.
Aikamme ympäristöongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan todellisesti ympäristövastuullista
liiketoimintaa. Tutkielmassa on määritelty typologian pohjalta todellisesti ympäristövastuullinen
liiketoiminta, joka tarkoittaa liiketoimintaa, jonka lähtökohtana on ympäristöongelmien ratkaisu.
Lisäksi tutkielma on johtanut typologiasta kolme vastuullisuussiirtymää, joiden kautta yrityksien
ympäristövastuullisuus kehittyy. Tutkielman tavoitteena on tunnistaa tekijöitä, jotka ajavat näitä
siirtymiä ja todellisen ympäristövastuullisen liiketoiminnan saavuttamista.
Tutkielmassa on jaoteltu ympäristövastuullisuutta tukevat tekijät yrityksen ulkoisiin ja sisäisiin
ajureihin. Tunnistettuja ulkoisia ajureita ovat virallinen sääntely (kansainvälinen ja kansallinen
lainsäädäntö), toimialojen itsesääntely sekä kuluttajat ja kansalaisjärjestöt. Puolestaan yrityksien
sisäisiä ajureita ovat proaktiivinen ympäristövastuustrategia, prosessit, organisaatiokulttuuri ja
arvot, sekä johtaminen ja individualistiset ominaisuudet. Tutkielman analyysin perusteella kaikki
sisäiset järjestelmät tukevat todellisen ympäristövastuullisuuden saavuttamista. Ulkoisista
ajureista todellista ympäristövastuullista liiketoimintaa ajavat ainoastaan kansallinen
lainsäädäntö, sekä kuluttajat ja kansalaisjärjestöt.
Jokainen ulkoinen ja sisäinen tekijä vaikuttaa vastuullisuussiirtymiin eri vahvuudella. Todellista
ympäristövastuullista liiketoimintaa, eli kolmatta vastuullisuussiirtymää, tukevat ajureista
vahviten proaktiivinen ympäristövastuustrategia, vihreä organisaatiokulttuuri ja organisaation
arvot sekä oikeanlainen johtajuus sekä työntekijöiden individualistiset ominaisuudet. Analyysin
johtopäätökset osoittavat, että sisäisten järjestelmien vaikutus pysyy vahvana läpi kaikkien
vastuullisuussiirtymien, kun taas ulkoisten ajurien vaikutus heikkenee mitä syvemmälle
ympäristövastuullisuuden tasolle edetään.
Jatkotutkimusaiheina tutkielma esittää empiiristä tutkimusta siitä, miten kukin ajuri vaikuttaa
vastuullisuussiirtymiin. Tämä tutkielma parantaa tietoisuutta yrityksien sisällä ja ulkopuolella
ympäristövastuullisesta liiketoiminnasta. Tutkielma onkin hyödyllinen yrityksien
ympäristövastuullisuutta kehittäville ulkoisille sekä sisäisille toimijoille. Yrityksien ulkoista
sääntelyä ja sisäisiä järjestelmiä tulisikin kehittää tukemaan kolmatta vastuullisuussiirtymää, jotta
yritykset voidaan valjastaa ratkaisemaan ympäristöongelmia.
peruuttamattomia vaikutuksia elinympäristöömme. Biodiversiteettikato ja ilmastonmuutos ovat
vain esimerkkejä ympäristöongelmista, jotka aiheuttavat vaarallisia seurauksia niin ihmiskunnalle
kuin luonnon ekosysteemeille. Yrityksillä on mahdollisuus toimia niin uhkana kuin
mahdollisuutena moninaisten ympäristöongelmien taklaamisessa. Siksi tämän tutkielman
tarkoitus on kirjallisuuskatsauksella syventyä ympäristöongelmien ratkaisuun yritystasolla.
Tutkielmassa on ensin syvennytty Dyllickin ja Muffin (2015) vastuullista liiketoimintaa
kategorisoivaan typologiaan. Yritykset voivat toimia todellisesti tai nimellisesti
ympäristövastuullisesti. Nimellinen ympäristövastuullisuus, jossa arvoa ympäristölle tuotetaan
liiketoiminnan sivutuotteena päämäärän sijasta, ei auta ratkaisemaan ympäristöongelmia.
Aikamme ympäristöongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan todellisesti ympäristövastuullista
liiketoimintaa. Tutkielmassa on määritelty typologian pohjalta todellisesti ympäristövastuullinen
liiketoiminta, joka tarkoittaa liiketoimintaa, jonka lähtökohtana on ympäristöongelmien ratkaisu.
Lisäksi tutkielma on johtanut typologiasta kolme vastuullisuussiirtymää, joiden kautta yrityksien
ympäristövastuullisuus kehittyy. Tutkielman tavoitteena on tunnistaa tekijöitä, jotka ajavat näitä
siirtymiä ja todellisen ympäristövastuullisen liiketoiminnan saavuttamista.
Tutkielmassa on jaoteltu ympäristövastuullisuutta tukevat tekijät yrityksen ulkoisiin ja sisäisiin
ajureihin. Tunnistettuja ulkoisia ajureita ovat virallinen sääntely (kansainvälinen ja kansallinen
lainsäädäntö), toimialojen itsesääntely sekä kuluttajat ja kansalaisjärjestöt. Puolestaan yrityksien
sisäisiä ajureita ovat proaktiivinen ympäristövastuustrategia, prosessit, organisaatiokulttuuri ja
arvot, sekä johtaminen ja individualistiset ominaisuudet. Tutkielman analyysin perusteella kaikki
sisäiset järjestelmät tukevat todellisen ympäristövastuullisuuden saavuttamista. Ulkoisista
ajureista todellista ympäristövastuullista liiketoimintaa ajavat ainoastaan kansallinen
lainsäädäntö, sekä kuluttajat ja kansalaisjärjestöt.
Jokainen ulkoinen ja sisäinen tekijä vaikuttaa vastuullisuussiirtymiin eri vahvuudella. Todellista
ympäristövastuullista liiketoimintaa, eli kolmatta vastuullisuussiirtymää, tukevat ajureista
vahviten proaktiivinen ympäristövastuustrategia, vihreä organisaatiokulttuuri ja organisaation
arvot sekä oikeanlainen johtajuus sekä työntekijöiden individualistiset ominaisuudet. Analyysin
johtopäätökset osoittavat, että sisäisten järjestelmien vaikutus pysyy vahvana läpi kaikkien
vastuullisuussiirtymien, kun taas ulkoisten ajurien vaikutus heikkenee mitä syvemmälle
ympäristövastuullisuuden tasolle edetään.
Jatkotutkimusaiheina tutkielma esittää empiiristä tutkimusta siitä, miten kukin ajuri vaikuttaa
vastuullisuussiirtymiin. Tämä tutkielma parantaa tietoisuutta yrityksien sisällä ja ulkopuolella
ympäristövastuullisesta liiketoiminnasta. Tutkielma onkin hyödyllinen yrityksien
ympäristövastuullisuutta kehittäville ulkoisille sekä sisäisille toimijoille. Yrityksien ulkoista
sääntelyä ja sisäisiä järjestelmiä tulisikin kehittää tukemaan kolmatta vastuullisuussiirtymää, jotta
yritykset voidaan valjastaa ratkaisemaan ympäristöongelmia.