Pelkistettyä todellisuutta: Kiireellinen sijoitus ja asiakasprosessin johtaminen

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan lastensuojelun kiireellisen sijoituksen toteutumista kahdella paikkakunnalla vuosina 2020–22. Nykyisen lastensuojelulain voimassaolon aikana on tapahtunut kehitystä, joka ei ole järjestelmän tavoitteiden mukaista. Kiireellisten sijoitusten määrä on kasvanut 2000-luvulla merkittävästi. Kiireellinen sijoitus on väliaikainen toimenpide, jolla turvataan alaikäisen asema äkillisessä lastensuojelullisessa kriisitilanteessa.

Tutkimustehtävä on kaksiosainen. Väitöskirjassa tarkastellaan ensin kiireellisen lastensuojelun tyypillisiä asiakastilanteita ja niissä muodostuvia asiakasprosesseja. Toisena tutkimustehtävänä on asiakasprosessin toteutuminen ja sen johtaminen ammatillisten toimijoiden kokemana. Aineistoja on kaksi: asiakirja-aineisto 190 asiakastapauksesta ja 20 ammatillisen toimijan teemahaastattelu. Tutkimusasetelma kiinnittyy kriittisen realismin traditioon ja siinä on monimetodinen lähestymistapa. Tutkimuspaikkakuntia on kaksi. Asetelmassa tarkastellaan eri aineistojen avulla kiireellisen sijoituksen todellisuutta ja toimijoiden kokemuksia siitä. Tällä tavalla on mahdollista arvioida lastensuojelujärjestelmän tavoitteiden ja asiakastodellisuuden välistä suhdetta.

Kiireelliset sijoitukset edustavat kahta päätyyppiä: äkillisiä ja ennakoimattomia tilanteita ja kumuloituvan huolen asiakkuuksia. Kun sijoitusten painopiste on teini-ikäisissä, on tapahtunut siirtymää tilanteisiin, joissa kiireellinen interventio on osa laajempaa toimenpidekokonaisuutta. Sitä käytetään asiakasprosessin suuntaamisessa, ja taustalla on keskimäärin neljä vuotta jatkunut lastensuojeluasiakkuus. Jatkotoimenpiteenä on vallitsevasti kodin ulkopuolinen sijoitus, yleisimmin huostaanoton valmistelu. Sijoitusten määrään vaikuttaa sekä yhteiskunnallinen kehitys että lastensuojelun tapa tuottaa siihen ratkaisuja.

Asiakasprosessin johtamisessa hallintatavalla on keskeinen merkitys. Kiireellisen sijoituksen prosessia on tutkimuspaikkakunnilla pyritty hallitsemaan keskittämällä päätöksentekoa ja rajaamalla sijaishuoltopaikkoja. Vastuusosiaalityöntekijän asema kaventuu, kun mukana on useampia päätöksentekijöitä. Johtamisotetta kaventavat sekä lastensuojelujärjestelmästä että sosiaalityön ammatista itsestään nousevat tekijät. Sosiaalityöntekijällä tulisi olla enemmän mahdollisuuksia määritellä oma roolinsa prosessissa.

<b>Plain Reality – Emergency out-of-home placement and leadership in the client process</b>

The study considers the actualization of emergency out-of-home placements in two cities 2020–22. Under the era of present child welfare act, there has been a tendency which is in contradiction to objectives. The amount of emergency placements has increased remarkably under the 2000’s. Emergency placement is a temporary intervention in case of crisis within individual child protection process.

The study is two-parted. The first aim in the dissertation is to examine typical circumstances and processes within emergency placements. The second issue is to study the practioners’ experiences of these processes and leadership in them. The study consists of two research materials: documents including 190 cases and 20 focused interviews of practioners. The study design is related to the strategy of critical realism, and it has a mixed methods approach. The aim of the study is to view the reality of emergency child protection within two different materials. In this way it is possible to scrutinize the comparison between the rhetoric and the goals of the child protection system and the experienced reality.

There are two different types of emergency out-of-home placements: sudden and unexpected situations and cases with cumulative distress. While the focus of the interventions is on teenagers, there has been a shift towards cases, where emergency placement is put in practice during a larger entirety of acts. It has been used as a mean to direct the client process, and there is a four-year relation on average in the system before the intervention is used. The following action is mainly another out-home-placement, especially taken into custody. The amount of emergency out-of-home placements is influenced by common societal progress and the reactions organized by the child protection system.

Governance of the helping system is crucial to leadership within the client process. There is a tendency of narrowed leadership due to elements in the child protection system and the professional social work itself. Social workers should have more power to set out their role in each process.