Building a sustainable internal market on the EU Taxonomy : Analysis of promises, obligations, and effectiveness

Abstract

This thesis examines the EU Taxonomy, which entered into force in 2020, and is closely related to other EU legislative instruments, such as the European Commission’s Delegated Acts, the Sustainable Finance Disclosures Regulation, and the Corporate Sustainability Reporting Directive. The focus of the analysis is on the legal obligations imposed by the EU Taxonomy, with the above-mentioned EU legal instruments providing additional interpretative content.

The instruments of EU law are examined in this thesis using the legal dogmatics research method. Methodological pluralism, common in environmental law, is used to examine the obligations imposed by the EU Taxonomy for a forestry undertaking and an asset manager, as well as to assess the effectiveness of the EU Taxonomy from the perspectives of economic efficiency, ecological efficiency, equity, and political acceptability. Lastly, this thesis presents proposals for legislative improvements, de lege feranda.

This thesis found that the EU Taxonomy was built to harmonize the EU’s internal market and to achieve the environmental policy objectives of the EU. The EU Taxonomy was found to combine decades of scientific literature on environmental protection with numerous standards, which require undertakings covered by the EU Taxonomy’s scope to assess the sustainability of their economic activities under comprehensive technical screening criteria. This thesis identified inefficiencies in the legislative approach to the scope of the EU Taxonomy and in the difficulty of a standards-based approach to remain incentivizing in terms of sustainability. The EU Taxonomy was found to benefit large undertakings whose operations are already sustainable, as opposed to those pursuing sustainability in their operations.

It was found that the EU Taxonomy has the potential to achieve its objectives by updating the technical screening criteria of the EU Taxonomy frequently enough and by creating a gradual path towards sustainability for transitional and enabling economic activities. In addition, it was found that the inefficiencies of the EU Taxonomy identified in this thesis can be addressed by introducing an emission intensity-based requirement for sustainability disclosure obligations in the Corporate Sustainability Reporting Directive, instead of the current requirements, which are not related to sustainability. Lastly, this thesis found that it is appropriate to wait for the full entry into force of the obligations of the EU Taxonomy before proposing any significant legislative reforms. Once sufficient information on the practical effectiveness of the EU Taxonomy is available, the effectiveness of the EU Taxonomy can be improved by additional instruments or regulatory technical measures, such as those mentioned above.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan vuonna 2020 voimaan tullutta Euroopan unionin taksonomia-asetusta ja siihen läheisesti liittyviä unionin oikeudellisia instrumentteja, kuten Euroopan komission delegoituja asetuksia, kestävän rahoituksen tiedonantoasetusta ja kestävyysraportointidirektiiviä. Tarkastelun keskiössä ovat taksonomia-asetuksen asettamat oikeudelliset velvoitteet, joihin tulkinnallista lisäsisältöä luovat edellä mainitut EU-oikeudelliset instrumentit.

EU-oikeudellisia instrumentteja tarkastellaan tässä tutkielmassa lainopillista tutkimusmenetelmää hyödyntäen. Ympäristöoikeudelle ominaista metodista pluralismia käytetään tarkasteltaessa taksonomia-asetuksen asettamia velvoitteita metsäalan yritykselle ja varainhoitajalle, kuten myös tutkielman lopussa toteutuvassa sääntelykokonaisuutta koskevassa tehokkuusarvioinnissa, jossa taksonomia-asetuksen tehokkuutta arvioidaan ekonomisen tehokkuuden, ekologisen tehokkuuden, tasa-arvon ja poliittisen hyväksyttävyyden näkökulmista. Lopuksi tässä tutkielmassa esitetään taksonomia-asetusta koskevia lainsäädännöllisiä parantamisehdotuksia, de lege feranda.

Tässä tutkielmassa havaittiin, että taksonomia-asetus on rakennettu sisämarkkinoiden lähentämiseksi sekä Euroopan unionin ympäristöpoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Taksonomia-asetuksessa havaittiin yhdistyvän vuosikymmenien mittainen ympäristönsuojelua koskeva tieteellinen kirjallisuus ja lukuisat standardit, joiden nojalla säädöksen soveltamisalaan kuuluvien toimijoiden on arvioitava ekonomisten toimintojensa kestävyys kattavan arviointikehikon mukaisesti. Taksonomia-asetuksessa havaittiin tehokkuusvajeita soveltamisalan osalta tehdyssä lainsäädäntöratkaisussa sekä standardiin perustuvan lähestymistavan säilymisessä kannustavana. Taksonomia-asetuksen havaittiin hyödyttävän eniten suuria yrityksiä, joiden toiminnot ovat jo kestävällä pohjalla, toisin kuin niitä, jotka tavoittelevat toimintojensa kestävyyttä.

Taksonomia-asetuksella havaittiin olevan mahdollisuus päästä sääntelylle asetettuihin tavoitteisiin päivittämällä taksonomia-asetuksen teknisiä arviointikriteerejä riittävän usein ja luomalla siirtymä- ja mahdollistaville toiminoille asteittainen polku kohti kestävyyttä. Lisäksi havaittiin, että taksonomia-asetuksen tehokkuusvajeita voidaan vähentää säätämällä kestävyysraportointidirektiiviin kestävyystietojen julkaisuvelvoitteita koskeva päästöintensiteettiin perustuva soveltamisedellytys nykyisten edellytysten sijasta, jotka eivät liity yrityksen kestävyyteen. Lopuksi tässä tutkielmassa havaittiin, että on perusteltua odottaa taksonomia-asetuksen velvoitteiden täysimääräistä noudattamista ennen merkittävien lainsäädännöllisten muutosehdotusten tekemistä, sillä taksonomia-asetuksen nojalla tuotettu tieto on toistaiseksi epätäydellistä. Kun riittävästi tietoa taksonomia-asetuksen käytännön tehokkuudesta on saatavissa, taksonomia-asetuksen tehokkuutta voidaan parantaa lisäinstrumenteilla tai muilla sääntelyteknisillä toimenpiteillä.