Sydämen systolisen vajaatoiminnan lääkehoidon toteutuminen Tyks Sydänkeskuksessa vuosina 2020–2022
Saxberg, Joonatan (2024-02-27)
Sydämen systolisen vajaatoiminnan lääkehoidon toteutuminen Tyks Sydänkeskuksessa vuosina 2020–2022
(27.02.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202403019534
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202403019534
Tiivistelmä
Sydämen vajaatoiminta on oireyhtymä, jossa sydämen pumppauskapasiteetti ei riitä vastaamaan elimistön tarpeisiin. Vajaatoiminnan taustalla ajatellaan olevan useita sairauksia. Sydämen vajaatoiminta on varsin yleistä länsimaissa väestön ikääntymisen myötä. Suomessa sen esiintyvyydeksi on arvioitu koko väestössä 1–2 %. Arviolta puolet vajaatoimintaa sairastavista potilaista on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosin asettamisesta. Systolisen vajaatoiminnan ensisijainen hoito on lääkehoito. Lääkehoidolla on osoitettu suotuisa vaikutus vajaatoiminnan ennusteeseen. Ennusteeseen vaikuttava lääkehoito tulee olla käytössä kaikilla potilailla.
Tämä opinnäytetyö koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja tutkimusosuudesta. Kirjallisuuskatsauksessa käsittelen lyhyesti sydämen vajaatoiminnan patofysiologiaa, diagnostiikkaa ja European Society of Cardiologyn vuoden 2021 hoitosuosituksen mukaista lääkehoitoa. Kyseinen lääkehoito koostuu RAA-järjestelmään vaikuttavista lääkkeistä, beetasalpaajista, mineralokortikoidireseptorin salpaajista ja SGLT2-estäjistä Tutkimusosuudessa selvitin tämän lääkehoidon ja vajaatoiminnan seurannan toteutumista Tyks Sydänkeskuksen potilailla, joilla oli diagnosoitu sydämen vajaatoiminta vuosina 2020–2022. Aineisto koostui Tyks Sydänkeskuksen ja BCB Medicalin yhdessä kehittämään sydämen vajaatoiminta -laaaturekisteriin kerätyistä potilaista. Retrospektiiviseen rekisteritutkimukseen valikoitui 160 potilasta.
Kontrollikäynti toteutui keskimäärin neljän kuukauden kuluttua vajaatoiminnan toteamisesta. Kontrollikäynnillä vain yhdellä potilaalla ei ollut yhtäkään ennustelääkettä käytössä. Pääsääntöisesti diagnoosivaiheessa aloitettu lääkehoito oli käytössä kontrollikäynnilläkin. Yleisimmin käytetyt lääkkeet olivat ACE-estäjä (64,4 %) ja beetasalpaaja (91,9 %). SGLT2-estäjä oli käytössä useammalla potilaalla kontrollikäynnillä kuin alkuvaiheessa niin koko tutkimusjoukon (20,6 % vs. 30,6 %) kuin alaryhmienkin (alle 60-vuotiaat 26,4 % vs. 35,9 %, yli 60-vuotiaat 17,8 % vs. 28 %) osalta. Iäkkäämpien osajoukossa harvemmalla oli kaikki neljä ennustelääkettä käytössä kuin nuoremmilla (14 % vs. 26,4 %). Tyks Sydänkeskuksessa lääkehoito toteutui kansalliseen tasoon verrattuna varsin hyvin. Tulevaisuudessa laaturekistereitä voidaan käyttää kliinisen työn tukena hoidon laadun ja hoitotulosten parantamiseen.
Tämä opinnäytetyö koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja tutkimusosuudesta. Kirjallisuuskatsauksessa käsittelen lyhyesti sydämen vajaatoiminnan patofysiologiaa, diagnostiikkaa ja European Society of Cardiologyn vuoden 2021 hoitosuosituksen mukaista lääkehoitoa. Kyseinen lääkehoito koostuu RAA-järjestelmään vaikuttavista lääkkeistä, beetasalpaajista, mineralokortikoidireseptorin salpaajista ja SGLT2-estäjistä Tutkimusosuudessa selvitin tämän lääkehoidon ja vajaatoiminnan seurannan toteutumista Tyks Sydänkeskuksen potilailla, joilla oli diagnosoitu sydämen vajaatoiminta vuosina 2020–2022. Aineisto koostui Tyks Sydänkeskuksen ja BCB Medicalin yhdessä kehittämään sydämen vajaatoiminta -laaaturekisteriin kerätyistä potilaista. Retrospektiiviseen rekisteritutkimukseen valikoitui 160 potilasta.
Kontrollikäynti toteutui keskimäärin neljän kuukauden kuluttua vajaatoiminnan toteamisesta. Kontrollikäynnillä vain yhdellä potilaalla ei ollut yhtäkään ennustelääkettä käytössä. Pääsääntöisesti diagnoosivaiheessa aloitettu lääkehoito oli käytössä kontrollikäynnilläkin. Yleisimmin käytetyt lääkkeet olivat ACE-estäjä (64,4 %) ja beetasalpaaja (91,9 %). SGLT2-estäjä oli käytössä useammalla potilaalla kontrollikäynnillä kuin alkuvaiheessa niin koko tutkimusjoukon (20,6 % vs. 30,6 %) kuin alaryhmienkin (alle 60-vuotiaat 26,4 % vs. 35,9 %, yli 60-vuotiaat 17,8 % vs. 28 %) osalta. Iäkkäämpien osajoukossa harvemmalla oli kaikki neljä ennustelääkettä käytössä kuin nuoremmilla (14 % vs. 26,4 %). Tyks Sydänkeskuksessa lääkehoito toteutui kansalliseen tasoon verrattuna varsin hyvin. Tulevaisuudessa laaturekistereitä voidaan käyttää kliinisen työn tukena hoidon laadun ja hoitotulosten parantamiseen.