Nuorisorikollisuus Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien artikkeleissa vuosina 2020-2023 rikollisuutta selittävien teorioiden näkökulmasta
Väisänen, Maiju (2024-02-14)
Nuorisorikollisuus Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien artikkeleissa vuosina 2020-2023 rikollisuutta selittävien teorioiden näkökulmasta
(14.02.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402228377
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402228377
Tiivistelmä
Tämä Pro Gradu -tutkielma tarkastelee rikollisuusteorioiden avulla sitä, millaisia tulkintoja nuorisorikollisuudesta ja sen syistä Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomissa esitettiin vuosina 2020–2023 julkaistuissa artikkeleissa. Nuorten tekemät vakavat väkivaltarikokset ja Ruotsin jengirikollisuuteen liittyvät ongelmat nostivat aiheen uudestaan julkiseen keskusteluun 2020-luvun alussa. Tiedotusvälineiden roolia eri ilmiöiden kehystämisessä ja käsitysten muovautumisessa on usein pidetty vaikutusvaltaisena ja tärkeänä. Tutkielman tavoitteena on kartoittaa millaista kuvaa nuorisorikollisuudesta media välittää lukijoilleen.
Tutkielma toteutettiin sisällön erittelynä, jossa yhdistettiin määrällistä ja laadullista lähestymistapaa. Aineistona käytettiin kahtakymmentä Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomissa julkaistua digiartikkelia, joissa pohditaan syitä nuorten rikoskäyttäytymiselle. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin klassisia rikollisuusteorioita eli paine-, oppimis-, kontrolli- ja leimautumisteorioita sekä biososiaalisia selitysmalleja.
Tulosten perusteella Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat korostavat artikkeleissaan hieman toisistaan poikkeavia selityksiä. Helsingin Sanomissa nuorten rikoskäyttäytymistä selitetään kaikkein eniten heidän omilla verkostoillaan, kun taas Ilta-Sanomat näkee viranomaisten, koulun ja vanhempien heikentyneen kontrollin suurimpana syynä nuorisorikollisuuteen. Sen sijaan huono-osaisuutta pidetään tärkeänä selityksenä kummassakin lehdessä. Nuorisorikollisuus yhdistetään nuoruusiän sosiaalisiin riskeihin ja yhteiskunnalliseen epätasa-arvoisuuteen. Aineistoa pystyy tulkitsemaan useamman rikollisuusteorian kautta, mutta tulokset vahvistavat eniten oppimisteorian, sosiaalisen kontrollin teorian ja yleisen paineteorian mukaisia näkökulmia. Tulokset tukevat aiempia havaintoja vertaisryhmien merkityksestä nuorten rikoskäyttäytymisessä. Tutkielman mukaan media kannustaa kiinnittämään huomiota perhe- ja päihdepolitiikkaan, yhdenvertaisuuteen sekä nuorten sosiaalisiin suhteisiin.
Tutkielma toteutettiin sisällön erittelynä, jossa yhdistettiin määrällistä ja laadullista lähestymistapaa. Aineistona käytettiin kahtakymmentä Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomissa julkaistua digiartikkelia, joissa pohditaan syitä nuorten rikoskäyttäytymiselle. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin klassisia rikollisuusteorioita eli paine-, oppimis-, kontrolli- ja leimautumisteorioita sekä biososiaalisia selitysmalleja.
Tulosten perusteella Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat korostavat artikkeleissaan hieman toisistaan poikkeavia selityksiä. Helsingin Sanomissa nuorten rikoskäyttäytymistä selitetään kaikkein eniten heidän omilla verkostoillaan, kun taas Ilta-Sanomat näkee viranomaisten, koulun ja vanhempien heikentyneen kontrollin suurimpana syynä nuorisorikollisuuteen. Sen sijaan huono-osaisuutta pidetään tärkeänä selityksenä kummassakin lehdessä. Nuorisorikollisuus yhdistetään nuoruusiän sosiaalisiin riskeihin ja yhteiskunnalliseen epätasa-arvoisuuteen. Aineistoa pystyy tulkitsemaan useamman rikollisuusteorian kautta, mutta tulokset vahvistavat eniten oppimisteorian, sosiaalisen kontrollin teorian ja yleisen paineteorian mukaisia näkökulmia. Tulokset tukevat aiempia havaintoja vertaisryhmien merkityksestä nuorten rikoskäyttäytymisessä. Tutkielman mukaan media kannustaa kiinnittämään huomiota perhe- ja päihdepolitiikkaan, yhdenvertaisuuteen sekä nuorten sosiaalisiin suhteisiin.