RAS- ja BRAF-mutaatiot levinneessä suolistosyövässä
Suvanto, Saara (2024-02-29)
RAS- ja BRAF-mutaatiot levinneessä suolistosyövässä
Suvanto, Saara
(29.02.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202403049825
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202403049825
Tiivistelmä
Suolistosyöpä on Suomen kolmanneksi yleisin syöpä ja merkittävä kuolleisuuden aiheuttaja. Suolistosyöpään kuuluu sekä paksusuolisyöpä että peräsuolisyöpä Vuosina 2019–2021 suhteellinen elossaolo suolistosyövässä viisi vuotta diagnoosin jälkeen oli miehillä 66 % naisilla 70 %. Ennuste vaihtelee kuitenkin runsaasti ja taudin levinneisyys diagnoosihetkellä on myös tärkein ennusteeseen vaikuttava tekijä. Levinneisyyttä arvioidaan TNM-luokituksella. Mikäli diagnoosiin päästään, kun kyseessä on vielä paikallinen tauti, on 5-vuotisennuste yli 90 %. Suolistosyövän esiintyvyys on yhteydessä korkeaan elintasoon ja elintavoista mm. runsas punaisen lihan syönti, vähäinen kuidun saanti sekä liikkumattomuus ovat yhteydessä taudin korkeampaan esiintyvyyteen. Noin 5 % suolistosyöpätapauksista on perinnöllisiä, jolloin elintapojen ja ympäristön merkitys on vähäisempi.
Keskeisiä tutkimuksen kohteita ovat RAS- ja BRAF-mutaatiot, jotka vaikuttavat taudin ennusteeseen sekä suoraan myös lääkehoidon valintaan. Kyseiset mutaatiot ovat tärkeä osa EGFR-signaalireittiä, joka mutaation seurauksena voi aktivoitua ilman ulkoista signaalia johtaen solujen hallitsemattomaan jakautumiseen. Mutaatioiden esiintymisen perusteella voidaan kohdentaa hoitoa. Monoklonaalisista vasta-aineista EGFR-vasta-aineet panitumumabi sekä setuksimabi estävät signaalireitin alkupäässä ligandin sitoutumista EGF-reseptoriin. RAS-mutaation seurauksena EGFR:stä alavirtaan RAS on aktiivinen ilman ulkoista signaalia, jolloin EGFR-salpaus on hyödytön eikä EGFR-vasta-aineiden käytöllä saada vaikutusta taudin paranemiseen. Kirjallisuuden perusteella RAS-mutaatioiden osuus syöpään sairastuneista on noin 50 % ja BRAF-mutaatioiden 10 %.
Tässä työssä tarkastelen RAS- ja BRAF -mutaatioita Tyksin ja Satakunnan keskussairaalan potilastietojärjestelmistä kerätyn aineiston perusteella. Aineiston perusteella tarkastelen mutaatioiden osuutta kaikista levinneen suolistosyövän tapauksista, mutaatioiden vaikutusta ennusteeseen, hoidon onnistumiseen sekä hoidon toteutumiseen.
Keskeisiä tutkimuksen kohteita ovat RAS- ja BRAF-mutaatiot, jotka vaikuttavat taudin ennusteeseen sekä suoraan myös lääkehoidon valintaan. Kyseiset mutaatiot ovat tärkeä osa EGFR-signaalireittiä, joka mutaation seurauksena voi aktivoitua ilman ulkoista signaalia johtaen solujen hallitsemattomaan jakautumiseen. Mutaatioiden esiintymisen perusteella voidaan kohdentaa hoitoa. Monoklonaalisista vasta-aineista EGFR-vasta-aineet panitumumabi sekä setuksimabi estävät signaalireitin alkupäässä ligandin sitoutumista EGF-reseptoriin. RAS-mutaation seurauksena EGFR:stä alavirtaan RAS on aktiivinen ilman ulkoista signaalia, jolloin EGFR-salpaus on hyödytön eikä EGFR-vasta-aineiden käytöllä saada vaikutusta taudin paranemiseen. Kirjallisuuden perusteella RAS-mutaatioiden osuus syöpään sairastuneista on noin 50 % ja BRAF-mutaatioiden 10 %.
Tässä työssä tarkastelen RAS- ja BRAF -mutaatioita Tyksin ja Satakunnan keskussairaalan potilastietojärjestelmistä kerätyn aineiston perusteella. Aineiston perusteella tarkastelen mutaatioiden osuutta kaikista levinneen suolistosyövän tapauksista, mutaatioiden vaikutusta ennusteeseen, hoidon onnistumiseen sekä hoidon toteutumiseen.