Lääketieteellisten alojen opiskelijoiden huijarisyndrooma ja siihen yhteydessä olevat tekijät

Abstract

Tässä tutkielmassa selvitettiin lääketieteen, hammaslääketieteen ja eläinlääketieteen perustutkinto-opiskelijoiden huijarisyndroomaa ja eri tekijöiden yhteyttä siihen. Huijarisyndroomalla tarkoitetaan yksilön kokemusta omasta epäpätevyydestä siitä huolimatta, että muut pitävät häntä pätevänä. Huijarisyndroomaa kokeva uskoo, että on jollain tavalla onnistunut näyttäytymään muille osaavampana kuin todellisuudessa on.

Ensimmäisenä selvitettiin, kuinka yleisiä huijarisyndroomakokemukset ovat lääketieteiden opiskelijoilla ja poikkeavatko lääketieteiden opiskelijat muiden yliopistokoulutusalojen opiskelijoista huijarisyndrooman kokemisessa. Toisessa tutkimuskysymyksessä huomioitiin huijarisyndrooman moniulotteisuus ilmiönä ja selvitettiin, missä määrin lääketieteiden opiskelijat kokevat huijarisyndrooman eri osa-alueita. Lopuksi selvitettiin sukupuolen, iän, opintomenestyksen, eliittilukion käymisen sekä opintojen vaiheen ja aloitusvuoden yhteyttä huijarisyndroomaan ja sen osa-alueisiin. Tutkimusaineistona käytettiin valmista määrällistä kyselyaineistoa (N = 5003), joka oli kerätty vuonna 2022 Suomen yliopisto-opiskelijoilta. Lääketieteiden opiskelijoita oli aineistossa 460. Aineistoa analysoitiin tilastollisin testein, jotka tehtiin erikseen kunkin lääketieteen alan opiskelijoille.

Tulosten perusteella huijarisyndrooma on yleinen ilmiö lääketieteellisten alojen opiskelijoiden keskuudessa. Lähes puolella opiskelijoista oli huijarisyndroomaa usein tai todella usein. Eri lääketieteen aloja opiskelevien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja huijarisyndrooman voimakkuudessa. Huijarisyndrooma ilmeni opiskelijoilla iästä ja sukupuolesta riippumatta eniten osaamisen vähättelynä sekä epävarmuutena ja epäonnistumisen pelkona. Sen sijaan onnistumisten selittäminen sattumalla tai tuurilla oli melko vähäistä. Vaikka huijarikokemukset olivat yleisiä, lääketieteet olivat kuitenkin kaikkien yliopistokoulutusalojen vertailussa niitä aloja, joilla koettiin vähiten huijarisyndroomaa.

Eläinlääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoiden kohdalla mikään tutkielmassa tarkastelluista tekijöistä ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä huijarisyndrooman kokemiseen. Lääketieteen opiskelijoilla puolestaan joitakin tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä ilmeni. Lääketiedettä opiskelevat naiset kokivat huijarisyndroomaa tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin miehet. Yli 29-vuotiailla miehillä ja naisilla huijariajattelu oli kuitenkin yhtä yleistä. Lääketiedettä opiskelevat 25–29-vuotiaat miehet kokivat vähemmän huijarisyndroomaa kuin heitä nuoremmat ja vanhemmat miehet, mutta naisopiskelijoilla ikä ei ollut yhteydessä huijarikokemuksiin.

Erinomaisesti ylioppilaskirjoituksissa menestyneet lääketieteen opiskelijat, etenkin naiset, kokivat huijarisyndroomaa vähemmän kuin heikommin menestyneet. Yliopistokurssiarvosanojen keskiarvo ei ollut yhteydessä huijarisyndroomaan kokonaisuutena, mutta parhaiten menestyneet olivat kuitenkin varmempia suoriutumisestaan ja liittivät omat onnistumisensa omaan osaamiseensa useammin kuin opiskelijat, joiden kurssiarvosanojen keskiarvo oli 3. Korkean keskiarvorajan lukion eli niin kutsutun eliittilukion käymisellä ja opintojen vaiheella ei ollut merkitystä huijarisyndrooman kokemiselle.

Kokonaisuudessaan tulokset vahvistavat käsitystä huijarisyndroomasta moniulotteisena ilmiönä ja osoittavat huijarikokemusten olevan yleisiä iästä, opintojen vaiheesta ja opintomenestyksestä riippumatta. Huijariajattelu on normaalia silloin tällöin mutta muodostuu ongelmaksi, jos se alkaa heikentää opiskeluhyvinvointia, vaikeuttaa opiskelua tai saa opiskelijan lopulta pohtimaan esimerkiksi opintojen keskeyttämistä. Tällöin myös yliopistojen tulisi kiinnittää huomiota opiskelijoiden huijarikokemusten vähentämiseen.