Harrastusten yhteys kouluikäisten lasten yksinäisyyden kokemiseen
Rasva, Jussi; Salonen, Tuomas (2024-02-21)
Harrastusten yhteys kouluikäisten lasten yksinäisyyden kokemiseen
(21.02.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024031311121
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024031311121
Tiivistelmä
Harrastaminen on säännöllisesti toteutettavaa fyysistä, psyykkistä tai sosiaalista vapaa-ajan toimintaa.
Harrastuksissa voidaan käydä esimerkiksi rentoutumassa tai parantamassa fyysistä, psyykkistä tai
sosiaalista hyvinvointia. Yksinäisyys on tunne, jossa ihminen kokee olevansa yksin tai ulkopuolinen
riippumatta siitä onko hän fyysisesti yksin. Kyseessä on subjektiivinen tunne, jonka jokainen ihminen
kokee omalla tavallaan, eikä tunne ole riippuvainen ihmissuhteiden määrästä. Tässä pro gradu -
tutkielmassa tutkittiin harrastusten yhteyttä kouluikäisten lasten yksinäisyyden kokemiseen.
Tutkimuksemme on määrällinen eli kvantitatiivinen tutkimus ja sen tuloksia on analysoitu SPSS-ohjelman avulla. Toteutimme kyselytutkimuksen kahdessa pirkanmaalaisessa koulussa. Kysely
rajattiin 3.–6. -luokkalaisiin oppilaisiin ja saimme vastauksia 324 oppilaalta. Kyselyssä oli neljä
osiota: taustatiedot, harrastukset, yksinäisyys ja harrastusten yhteys yksinäisyyden kokemiseen.
Tuloksien perusteella tytöt kokevat olevansa hieman yksinäisempiä kuin pojat. Kuitenkaan kovin moni
oppilaista ei koe olevansa yksinäinen. Pojat harrastavat enemmän ryhmä- tai joukkueharrastusta ja
tytöt enemmän yksilöharrastuksia. Kyselyyn vastanneista oppilaista noin kymmenes ei harrastanut
mitään harrastusta. Tutkimuksemme mukaan oppilaat, joilla oli harrastus, kokivat hieman vähemmän
yksinäisyyttä kuin ne oppilaat, joilla ei ollut harrastusta. Tästä voimme päätellä, että harrastamisella on
positiivisia vaikutuksia yksinäisyyden kokemiseen. Tämän vuoksi harrastusten tukeminen ja niiden
tarjoaminen kaikille sosioekonomisesta asemasta riippumatta on tärkeässä asemassa lasten ja nuorten
hyvinvoinnin kannalta
Harrastuksissa voidaan käydä esimerkiksi rentoutumassa tai parantamassa fyysistä, psyykkistä tai
sosiaalista hyvinvointia. Yksinäisyys on tunne, jossa ihminen kokee olevansa yksin tai ulkopuolinen
riippumatta siitä onko hän fyysisesti yksin. Kyseessä on subjektiivinen tunne, jonka jokainen ihminen
kokee omalla tavallaan, eikä tunne ole riippuvainen ihmissuhteiden määrästä. Tässä pro gradu -
tutkielmassa tutkittiin harrastusten yhteyttä kouluikäisten lasten yksinäisyyden kokemiseen.
Tutkimuksemme on määrällinen eli kvantitatiivinen tutkimus ja sen tuloksia on analysoitu SPSS-ohjelman avulla. Toteutimme kyselytutkimuksen kahdessa pirkanmaalaisessa koulussa. Kysely
rajattiin 3.–6. -luokkalaisiin oppilaisiin ja saimme vastauksia 324 oppilaalta. Kyselyssä oli neljä
osiota: taustatiedot, harrastukset, yksinäisyys ja harrastusten yhteys yksinäisyyden kokemiseen.
Tuloksien perusteella tytöt kokevat olevansa hieman yksinäisempiä kuin pojat. Kuitenkaan kovin moni
oppilaista ei koe olevansa yksinäinen. Pojat harrastavat enemmän ryhmä- tai joukkueharrastusta ja
tytöt enemmän yksilöharrastuksia. Kyselyyn vastanneista oppilaista noin kymmenes ei harrastanut
mitään harrastusta. Tutkimuksemme mukaan oppilaat, joilla oli harrastus, kokivat hieman vähemmän
yksinäisyyttä kuin ne oppilaat, joilla ei ollut harrastusta. Tästä voimme päätellä, että harrastamisella on
positiivisia vaikutuksia yksinäisyyden kokemiseen. Tämän vuoksi harrastusten tukeminen ja niiden
tarjoaminen kaikille sosioekonomisesta asemasta riippumatta on tärkeässä asemassa lasten ja nuorten
hyvinvoinnin kannalta