Legioonalaistaudin In vitro diagnostiikka
Pietarinen, Nuutti (2024-03-06)
Legioonalaistaudin In vitro diagnostiikka
Pietarinen, Nuutti
(06.03.2024)
Lataukset:
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024031311114
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024031311114
Tiivistelmä
Legioonalaistauti on harvinainen sairaus. Siitä huolimatta se aiheuttaa toiseksi eniten
vakavia keuhkokuumetapauksia. Taudinaiheuttaja on gramnegatiivinen Legionellasauvabakteeri ja erityisesti L.pneumophilan serotyyppi 1, joka aiheuttaa 90 % kaikista
taudin tartunnoista. Legionellaa esiintyy luonnossa makeassa vedessä, mutta vain
pieninä pitoisuuksina. Ihmisen luomat keinotekoiset vesijärjestelmät ovat bakteerille
otollisia kasvupaikkoja. Tauti leviää bakteerin saastuttamasta vedestä aerosoleina.
Taudin luonteen ja vakavuuden takia nopea ja luotettava in vitro -diagnostiikka on
elintärkeää potilaiden kannalta.
Tutkielmassa keskityttiin erityisesti virtsan antigeenipikatesteihin (UAT), serologiseen
testaukseen, polymeraasiketjureaktioon (PCR), silmukkavälitteiseen isotermiseen
monistustekniikkaan (LAMP), soluviljelyyn ja massaspektrometriaan.
Virtsan antigeenitestit (UAT) suoritetaan kajoamattomalla virtsanäytteellä. Testit ovat
tyypiltään immunokromatografisia (ICT), jotka tunnetaan myös nimellä
lateraalivirtaustesti (LF). UAT:t käyttävät pääosin monoklonaalisia vasta-aineita, jotka
tunnistavat spesifisesti L.pneumophilan serotyyppi 1:den lipopolysakkarideja, jolloin ne
ovat pääosin rajoittuneita havaitsemaan ainoastaan serotyyppi 1:stä. Uusimmat UAT
testit havaitsevat lipopolysakkaridien lisäksi 50S ribosomaalista L7/L12 proteiinia,
jolloin ne kykenevät havaitsemaan loputkin 15:sta L.pneumophilan serotyyppiä.
Virtsanantigeenitestit ovat nopeasti suoritettavia ja testitulokset ovatkin havaittavissa
jopa 15 minuutissa. PCR ja LAMP tekniikoissa on potentiaalia, mutta ne vaativat lisää
tutkimustyötä
Nopean ja luotettavan in vitro -diagnostiikan avulla potilaiden hoito voitaisiin aloittaa
varhaisessa vaiheessa ja voitaisiin välttää teho-osastolle joutuminen sekä vähentää
taudin kuolleisuusastetta.
vakavia keuhkokuumetapauksia. Taudinaiheuttaja on gramnegatiivinen Legionellasauvabakteeri ja erityisesti L.pneumophilan serotyyppi 1, joka aiheuttaa 90 % kaikista
taudin tartunnoista. Legionellaa esiintyy luonnossa makeassa vedessä, mutta vain
pieninä pitoisuuksina. Ihmisen luomat keinotekoiset vesijärjestelmät ovat bakteerille
otollisia kasvupaikkoja. Tauti leviää bakteerin saastuttamasta vedestä aerosoleina.
Taudin luonteen ja vakavuuden takia nopea ja luotettava in vitro -diagnostiikka on
elintärkeää potilaiden kannalta.
Tutkielmassa keskityttiin erityisesti virtsan antigeenipikatesteihin (UAT), serologiseen
testaukseen, polymeraasiketjureaktioon (PCR), silmukkavälitteiseen isotermiseen
monistustekniikkaan (LAMP), soluviljelyyn ja massaspektrometriaan.
Virtsan antigeenitestit (UAT) suoritetaan kajoamattomalla virtsanäytteellä. Testit ovat
tyypiltään immunokromatografisia (ICT), jotka tunnetaan myös nimellä
lateraalivirtaustesti (LF). UAT:t käyttävät pääosin monoklonaalisia vasta-aineita, jotka
tunnistavat spesifisesti L.pneumophilan serotyyppi 1:den lipopolysakkarideja, jolloin ne
ovat pääosin rajoittuneita havaitsemaan ainoastaan serotyyppi 1:stä. Uusimmat UAT
testit havaitsevat lipopolysakkaridien lisäksi 50S ribosomaalista L7/L12 proteiinia,
jolloin ne kykenevät havaitsemaan loputkin 15:sta L.pneumophilan serotyyppiä.
Virtsanantigeenitestit ovat nopeasti suoritettavia ja testitulokset ovatkin havaittavissa
jopa 15 minuutissa. PCR ja LAMP tekniikoissa on potentiaalia, mutta ne vaativat lisää
tutkimustyötä
Nopean ja luotettavan in vitro -diagnostiikan avulla potilaiden hoito voitaisiin aloittaa
varhaisessa vaiheessa ja voitaisiin välttää teho-osastolle joutuminen sekä vähentää
taudin kuolleisuusastetta.