Resistance to change. An international legal argument of secession: Potentials and limitations of international Law

Abstract

This dissertation delves into the intricacies of the international law surrounding secession, aiming to elucidate its complexities and challenges. While international law provides a definitive definition of secession, the practical application often diverges from this clarity. Despite the existence of certain categories of secession deemed legally permissible, the reality often falls short, with even legitimate claims failing to garner recognition.

Moreover, while there may be limited avenues for peoples to assert certain rights, such assertions seldom translate into formal recognition of their formal existence on the international plane. Economic and legal rights ensured at international forums may secure interests to be acknowledged, yet they often remain subordinate to the political rights of already recognized states. This hierarchical prioritization of rights underscores the enduring dominance of established state interests over those of emergent ones.

Examining the rationale behind prevailing forms of secession, particularly evident in the former Soviet republics, reveals a complex interplay of historical legacies and power dynamics. The influence of entities like the Russia Federation, rooted in notions of imperialism and historical precedents dating back to the mandatory system from the era of the League of Nations, underscores the enduring impact of standard of civilization in shaping contemporary secessionist movements.

In conclusion, this research offers a critical analysis of the international legal framework surrounding secession, shedding light on its ambiguities and underlying power dynamics. By examining cases and historical precedents, it contributes to a deeper understanding of the complexities inherent in the concept of secession within the realm of international law.

----- Tässä väitöskirjassa pureudutaan siihen monitahoiseen kansainvälisen oikeuden ongelmaan, joka liittyy kansojen itsemäärämisoikeuteen kuuluvaan oikeuteen irtautua ja perustaa oma valtio. Huolimatta kansainvälisen oikeuden tunnustamasta ja verrattain selkeästi määrittelemästä, erityisesti entisille siirtomaille kuuluvasta oikeudesta irtautua, on tämän oikeuden soveltaminen käytännössä usein osoittautunut haastavaksi. Kansainvälisen oikeuden formaalisti tunnustama oikeus irtautua jääkin usein täyttymättä.

Kansalla itsellään on kansainvälisessä oikeudessa vain rajallisesti mahdollisuuksia vedota sille muodollisesti kuuluvaan itsemääräämisoikeuteen. Kansainvälisen oikeuden perinteiset keinot riitojen ratkaisuun on vain tunnustettujen valtioiden hyödynnettävissä. Oikeuden pirstaloitumisen ja kansainvälisten tuomioistuinten lisääntymisen myötä kansoille on tarjoutunut uudenlaisia mahdollisuuksia vaatia oikeuksiensa ja etujensa turvaamista. Uudet oikeudelliset foorumit eivät kuitenkaan ole tarjonneet keinoja poliittisten oikeuksien saavuttamiseksi, vaan ne ovat rajoittuneet olemassa olevien valtioiden velvollisuuksien selvittämiseen tai rajatummin kansalle kollektiivina kuuluvien (taloudellisten) etujen turvaamiseen. Nämä oikeudet ovat kuitenkin alisteisia jo tunnustettujen valtioiden täysivaltaisuudelle, mikä korostaa valtioiden alueellista koskemattomuutta kansoille kuuluvan irtautumisoikeuden sijaan.

Erityisesti entisissä neuvostotasavalloissa ilmenevien irtautumisen muotojen taustalla olevien syiden tarkastelu paljastaa historiallisten perintöjen ja valtadynamiikan monimutkaisen vuorovaikutuksen. Venäjän federaation kaltaisten entiteettien vaikutus, joka perustuu imperialismin käsitteisiin ja Kansainliiton aikakauden pakollisesta järjestelmästä juurensa juontaviin historiallisiin ennakkotapauksiin, korostaa sitä, kuinka käsitys sivistystehtävästä edelleen vaikuttaa separatistiliikkeiden muovautumiseen nykypäivänäkin.

Tämä tutkimus tarjoaa kriittisen analyysin valtioyhteydestä irtautumisen viitekehykseen kansainvälisessä oikeudessa ja valaisee sen epäselvyyksiä ja taustalla olevaa valtadynamiikkaa. Tapaustutkimusten ja historiallisten ennakkotapausten tarkastelun kautta se luo entistä syvempää ymmärrystä irtautumisen käsitteeseen liittyvistä kansainvälisen oikeuden monitahoisista säännöksistä.