Tyypin 2 diabetes ja esidiabetes Varsinais-Suomen alueella – esiintyvyys, hoidon toteutuminen, liitännäissairauksien ilmaantuminen ja hoitokustannukset

Abstract

Tämän retrospektiivisen, havainnoivan väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli selvittää tyypin 2 diabeteksen ja esidiabeteksen hoidon toteutumista ja kustannuksia Varsinais-Suomessa aikavälillä 2006–2019. Kahdessa ensimmäisessä osatyössä tutkimusaineistona olivat Paimion-Sauvon terveyskeskuksen potilasrekisteritiedot. Kolmessa muussa osatyössä Varsinais-Suomen tutkimuspopulaatio muodostettiin poikkeavien glukoosi- ja HbA1c-arvojen pohjalta.

Tyypin 2 diabeteksen esiintyvyys kaksinkertaistui (3,6–>6,1 %) vuodesta 2006 vuoteen 2018. Varsinais-Suomessa diabeteksen esiintyvyys oli 8,8 % ja esidiabeteksen esiintyvyys 9,1 % vuonna 2019. Liitännäissairauksien esiintyvyys miesten ja naisten sekä tyypin 2 diabetesta ja esidiabetesta sairastavien välillä erosi tilastollisesti merkitsevästi. Pitkään kestäneellä hyperglykemialla oli yhteys lisäsairauksien riskin lisääntymiseen, mutta lipidilääkkeiden, GLP-1-agonistien ja SGLT2:n estäjien käyttö vähensi riskiä. HbA1c, LDL ja eGFR oli tutkittu 78–87 %:lla tyypin 2 diabetesta sairastavista, mutta U-AlbKre vain 57 %:lla. HbA1c:n hoitotasapaino oli hyvä, mutta LDL:n tavoitetason saavutti vain kolmasosa korkean riskin potilaista. Ensimmäisen glukoosia alentavan lääkkeen jälkeen tavoitteen HbA1c<53 mmol/mol saavutti 84 % tyypin 2 diabetesta sairastavaista. Ensimmäinen lääke oli metformiini lähes 90 %:lla. Seuraavissa lääkelisäyksissä käytetyt lääkevalmisteet vaihtuivat merkittävästi vuodesta 2006 vuoteen 2019. Tavoitetason saavuttaminen oli sitä vaikeampaa mitä useampi lääke oli käytössä. Hyperglykemian lääkehoidon kokonaiskustannukset nousivat seuranta-aikana yli nelinkertaiseksi. Liitännäissairaudet nostivat erikoisairaanhoidon kustannukset kaksin- tai kolminkertaisiksi.

Hyperglykemian hoitotasapaino ei ole merkittävästi parantunut huolimatta lisääntyneistä kustannuksista. Hoidon tavoitteena tulee olla liitännäissairauksien vähentäminen albuminurian seulontaa lisäämällä, elintapaohjauksella ja ennustetta parantavien lääkkeiden käytön lisäämisellä.

<b>Type 2 diabetes and prediabetes in Southwest Finland – prevalence, implementation of treatment, incidence of comorbidities and costs</b>

The aim of this retrospective, observational thesis was to study the implementation and costs of treatment in type 2 diabetes and prediabetes in Southwest Finland between 2006 and 2019. In the first two sub-studies, the research data consisted of the patient register data of Paimion-Sauvo Health Centre. In the three other sub-studies,the study population of Southwest Finland was formed on the basis of abnormal blood glucose and HbA1c values.

The prevalence of type 2 diabetes doubled (3.6–>6.1 %) from 2006 to 2018. In Southwest Finland, the prevalence of diabetes was 8.8 % and the prevalence of prediabetes 9.1 % in 2019. There was a statistically significant difference in the prevalence of comorbidities between men and women and between patients with type 2 diabetes and prediabetes. Long-term hyperglycaemia was associated with an increased risk of comorbidities. The use of lipid drugs, GLP-1 agonists, and SGLT2 inhibitors reduced the risk. HbA1c, LDL and eGFR had been studied in 78–87 % of the patients with type 2 diabetes, but U-AlbKre in only 57%. HbA1c was well controlled, but only one-third of high-risk patients reached the target level of LDL. After the first glucose-lowering drug, the target of HbA1c<53 mmol/mol was reached in 84 % of patients with type 2 diabetes. The first drug was metformin in almost 90 % of the patients. The drugs used in subsequent additions changed significantly from 2006 to 2019. Reaching the target level became more difficult the more drugs were needed. The total costs of pharmacotherapy for hyperglycaemia increased more than fourfold during the follow-up period. Comorbidities increased the costs of specialist care two or threefold.

The treatment balance of hyperglycaemia has not improved significantly despite the increased costs. The goal of the treatment should be to reduce comorbidities by increasing the screening for albuminuria, lifestyle guidance and increasing the use of drugs that improve prognosis.