NF1-geenin patogeenisten varianttien yhteys sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin tyypin 1 neurofibromatoosissa
Frang, Tommi (2024-03-16)
NF1-geenin patogeenisten varianttien yhteys sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin tyypin 1 neurofibromatoosissa
Frang, Tommi
(16.03.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024032212580
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024032212580
Tiivistelmä
Tyypin 1 neurofibromatoosi (NF1) on vallitsevasti periytyvä harvinaissairaus, joka aiheutuu NF1-geenin mutaatioista. NF1:een on havaittu liittyvän sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksia, kuten verisuonitautia, verenpainetautia ja synnynnäisiä epämuodostumia. Kaikkien verenkiertoelimistön sairauksien yhteyttä NF1:een ei kuitenkaan tunneta. Myös tieto NF1-mutaation tyypin yhteydestä taudinkuvaan on puutteellista. Tässä työssä tarkoituksena on täydentää suomalaista neurofibromatoosikohorttia varmistamalla NF1-diagnooseja ja keräämällä tietoja kliinisesti tehdyistä NF1-geenin mutaatioanalyyseistä. Tavoitteena on tarkastella eri NF1-mutaatioiden yhteyttä sydän- ja verisuonisairauksien riskiin. Aiemmin muodostettuun kohorttiin lisättiin vuoden 2011 jälkeen neurofibromatoosidiagnoosilla keskus- tai yliopistosairaaloissa käyneitä, ja kohorttiin kuuluvilta kirjattiin todetut NF1-mutaatiot, niiden sijainti sekä tyypit. THL:n hoitoilmoitusjärjestelmästä haettiin sydän- ja verisuonisairauksiin liittyvät diagnoosit NF1-potilaille, joiden NF1-mutaatio oli tiedossa. Diagnoosien esiintymistä verrattiin eri mutaatiotyyppien välillä sekä mikrodeleetioiden ja muiden mutaatiotyyppien välillä. Lisäksi tarkasteltiin vaikuttaako mutaation sijainti geenissä sydän- ja verisuonisairauksien diagnoosien esiintymiseen. Erikseen tarkasteltiin myös tunnettuihin genotyyppi-fenotyyppi-korrelaatioihin liittyvien mutaatioiden yhteyttä sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin.
Potilaita, joilla oli sekä mutaatio- että hoitoilmoitusjärjestelmätietoja saatavilla löytyi yhteensä 217. Heistä 12 potilaalla oli jokin sydän- ja verenkiertoelimistön sairauden diagnoosi. Mutaatiotyyppi ei ollut merkitsevästi yhteydessä siihen, oliko potilaalla jokin sydän- ja verenkiertoelimistön sairauden diagnoosi. Mutaation sijainnilla ei ollut merkitsevää yhteyttä diagnoosin esiintymiseen. Merkitsevää eroa sydän- ja verenkiertoelimistöön liittyvien diagnoosien esiintymisessä ei myöskään havaittu mikrodeleetiopotilaiden ja muiden potilaiden välillä. Aiemmin tietynlaiseen ilmiasuun liittyviksi kuvattujen mutaatioiden kantajilla ei havaittu sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien diagnooseja.
Tässä tutkielmassa ei havaittu eroja sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien esiintyvyydessä eri mutaatiotyyppien välillä. Usein NF1-mutaatioanalyysi tehdään nuorella iällä, mikä voi osaltaan selittää vähäistä sydän- ja verisuonisairauksien määrää aineistossa. Iäkkäämpien potilaiden aineisto sekä pitkittäinen seuranta voivat tuoda parempaa tietoa tulevaisuudessa.
Potilaita, joilla oli sekä mutaatio- että hoitoilmoitusjärjestelmätietoja saatavilla löytyi yhteensä 217. Heistä 12 potilaalla oli jokin sydän- ja verenkiertoelimistön sairauden diagnoosi. Mutaatiotyyppi ei ollut merkitsevästi yhteydessä siihen, oliko potilaalla jokin sydän- ja verenkiertoelimistön sairauden diagnoosi. Mutaation sijainnilla ei ollut merkitsevää yhteyttä diagnoosin esiintymiseen. Merkitsevää eroa sydän- ja verenkiertoelimistöön liittyvien diagnoosien esiintymisessä ei myöskään havaittu mikrodeleetiopotilaiden ja muiden potilaiden välillä. Aiemmin tietynlaiseen ilmiasuun liittyviksi kuvattujen mutaatioiden kantajilla ei havaittu sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien diagnooseja.
Tässä tutkielmassa ei havaittu eroja sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien esiintyvyydessä eri mutaatiotyyppien välillä. Usein NF1-mutaatioanalyysi tehdään nuorella iällä, mikä voi osaltaan selittää vähäistä sydän- ja verisuonisairauksien määrää aineistossa. Iäkkäämpien potilaiden aineisto sekä pitkittäinen seuranta voivat tuoda parempaa tietoa tulevaisuudessa.