Siviiliprosessin oikeudenkäyntikulujen muodostumisen ja jakautumisen vaikutus prosessikynnykseen
Kotilainen, Emmi (2024-03-18)
Siviiliprosessin oikeudenkäyntikulujen muodostumisen ja jakautumisen vaikutus prosessikynnykseen
(18.03.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024032212588
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024032212588
Tiivistelmä
Riita-asioiden oikeudenkäyntikulut ovat kasvaneet merkittävästi vuonna 1993 voimaan tulleesta alioikeusuudistuksesta lähtien. Häviäjän velvollisuus maksaa voittaneen osapuolen oikeudenkäyntikulut voi muodostua niin ankaraksi, ettei riitoja välttämättä uskalleta saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi. Liian korkeaksi muodostuva prosessikynnys voi vaarantaa oikeuden saatavuuden (access to justice) osana oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, ja asettaa asianosaisille erilaiset mahdollisuudet ajaa riita-asiaa tuomioistuimessa taloudellisen aseman perusteella.
Tutkielmassa tarkastellaan riita-asian oikeudenkäynnin oikeudenkäyntikuluja ensin voimassa olevan oikeuden näkökulmasta. Ensin selvitetään oikeudenkäymiskaaren sisältämät säännökset siitä, miten oikeudenkäyntikulut pääsääntöisesti muodostuvat ja jakautuvat asianosaisten kesken. Toiseksi käsitellään muita riita-asian prosessiin liittyviä säännöksiä, joilla on vaikutusta kulujen määrään, kuten prekluusiota ja prosessinjohdon merkitystä. Samassa yhteydessä esitellään lyhyesti riita-asian oikeudenkäynnin tavallisimmat rahoituskeinot, eli oikeusturvavakuutus ja yleinen oikeusapu. Tutkielmassa käydään läpi kulusääntelyn historiaa sekä niitä olennaisia taustatekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet nykytilanteeseen, kuten oikeuden saatavuus ja siviiliprosessin funktiot. Lopuksi tutkielmassa käsitellään lähemmin oikeudenkäyntikulujen muodostumiseen ja jakautumiseen vaikuttamisen keinoja kahden eri esimerkin näkökulmasta: muodostumisen osalta hintasääntelyn mahdollisuuksia, kulujen jakautumisen osalta hiljattain voimaan tullutta, häviäjän korvausvelvollisuutta lieventävää kohtuullistamissäännöstä. Tutkielman metodi on lainopillinen, eli voimassa olevan oikeuden ja sen sisällön tulkitseminen ja systematisointi.
Tutkielmassa osoitetaan, että riita-asian oikeudenkäyntikulujen kasvulle ja määrälle ei ole yksittäistä syytä, vaan niihin vaikuttavat useat eri tekijät, joista merkittävimpinä voidaan mainita hävinneen osapuolen korvausvelvollisuuden muuttuminen pääsäännöksi, alioikeusprosessin muutoksen aiheuttama etupainotteisen valmistelun lisääntyminen ja asianajopalveluiden siirtyminen arvonlisäveron piiriin. Koska erilaiset tekijät vaikuttavat oikeudenkäyntikulujen määrään, on niihin vaikeaa puuttua yksittäisellä keinolla. Kuluvastuun jakautumiseen vaikuttava uusi kohtuullistamissäännös lainvalmisteluaineiston ja aikaisemman oikeuskäytännön valossa ei vaikuta erityisen tehokkaalta. Myöskään hintasääntely ei ole varteenotettava ratkaisu erityisesti kilpailuoikeudellisten syiden vuoksi. Prosessikynnyksen laskemiseksi tehokkaammalta vaikuttaa erilaisten keinojen yhdistelmät.
Tutkielmassa tarkastellaan riita-asian oikeudenkäynnin oikeudenkäyntikuluja ensin voimassa olevan oikeuden näkökulmasta. Ensin selvitetään oikeudenkäymiskaaren sisältämät säännökset siitä, miten oikeudenkäyntikulut pääsääntöisesti muodostuvat ja jakautuvat asianosaisten kesken. Toiseksi käsitellään muita riita-asian prosessiin liittyviä säännöksiä, joilla on vaikutusta kulujen määrään, kuten prekluusiota ja prosessinjohdon merkitystä. Samassa yhteydessä esitellään lyhyesti riita-asian oikeudenkäynnin tavallisimmat rahoituskeinot, eli oikeusturvavakuutus ja yleinen oikeusapu. Tutkielmassa käydään läpi kulusääntelyn historiaa sekä niitä olennaisia taustatekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet nykytilanteeseen, kuten oikeuden saatavuus ja siviiliprosessin funktiot. Lopuksi tutkielmassa käsitellään lähemmin oikeudenkäyntikulujen muodostumiseen ja jakautumiseen vaikuttamisen keinoja kahden eri esimerkin näkökulmasta: muodostumisen osalta hintasääntelyn mahdollisuuksia, kulujen jakautumisen osalta hiljattain voimaan tullutta, häviäjän korvausvelvollisuutta lieventävää kohtuullistamissäännöstä. Tutkielman metodi on lainopillinen, eli voimassa olevan oikeuden ja sen sisällön tulkitseminen ja systematisointi.
Tutkielmassa osoitetaan, että riita-asian oikeudenkäyntikulujen kasvulle ja määrälle ei ole yksittäistä syytä, vaan niihin vaikuttavat useat eri tekijät, joista merkittävimpinä voidaan mainita hävinneen osapuolen korvausvelvollisuuden muuttuminen pääsäännöksi, alioikeusprosessin muutoksen aiheuttama etupainotteisen valmistelun lisääntyminen ja asianajopalveluiden siirtyminen arvonlisäveron piiriin. Koska erilaiset tekijät vaikuttavat oikeudenkäyntikulujen määrään, on niihin vaikeaa puuttua yksittäisellä keinolla. Kuluvastuun jakautumiseen vaikuttava uusi kohtuullistamissäännös lainvalmisteluaineiston ja aikaisemman oikeuskäytännön valossa ei vaikuta erityisen tehokkaalta. Myöskään hintasääntely ei ole varteenotettava ratkaisu erityisesti kilpailuoikeudellisten syiden vuoksi. Prosessikynnyksen laskemiseksi tehokkaammalta vaikuttaa erilaisten keinojen yhdistelmät.