”Ne piirtää kellä on liitua” : Rehtorien näkemyksiä lukiouudistuksen vaikutuksista koulutukselliseen tasa-arvoon
Lumiainen, Jyrki (2024-02-21)
”Ne piirtää kellä on liitua” : Rehtorien näkemyksiä lukiouudistuksen vaikutuksista koulutukselliseen tasa-arvoon
(21.02.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024032613108
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024032613108
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan Suomessa vuosina 2019–2021 toteutettua lukiouudistusta koulutuksellisen tasa-arvon kannalta. Uudistuksen vaikutuksia lukiokoulutuksen järjestämiseen analysoidaan lukioiden rehtorien haastattelujen avulla. Rehtorien haastattelut on toteutettu vuonna 2021, jolloin lukioissa otettiin käyttöön uusi opetussuunnitelma, ja oppivelvollisuuslaki astui voimaan pidentäen oppivelvollisuuden jatkumaan 18 ikävuoteen asti. Lukiolaki ja ylioppilastutkintoa koskeva lainsäädäntö uudistuivat jo 2019. Tätä ennen oli toteutettu korkeakoulujen opiskelijavalintauudistus, jonka vaikutukset heijastuvat lukio-opintoihin sekä ylioppilastutkinnon suorittamiseen.
Laadullisessa tutkimuksessa tutkimusaineistoa on analysoitu sekä kategoria-analyysin keinoin että teemoittelemalla. Lukiouudistuksen vaikutuksia tarkastellaan Lesley A. Jacobsin (2010) koulutuksellista tasa-arvoa kuvaavan kolmiulotteisen mallin viitekehyksessä. Keskeisinä näkökulmina ovat lukiouudistuksen vaikutukset mahdollisuuksiin järjestää tasa-arvoista lukiokoulutusta, eronteot koulutuksellisen tasa-arvon kannalta sekä rehtorien näkemykset lukiouudistuksen onnistumisesta.
Keskeisinä tutkimustuloksina todetaan, että lukiouudistus on vaikuttanut mahdollisuuksiin järjestää tasa-arvoista koulutusta niin, että lukioiden väliset keinot houkutella opiskelijoita ovat kaventuneet samalla kun lukiot polarisoituvat ja väestönkehitys hankaloittaa tilannetta. Toisen asteen koulutuksen maksuttomuus parantaa koulutuksellista tasa-arvoa lukioissa, mutta uudistus on osittain kääntynyt itseään vastaan. Kuntien taloudellinen tilanne eriarvoistaa lukioita. Niiden toivotaan pääsevän perusopetuksen kanssa tasa-arvoisempaan asemaan rahanjaossa ja saavan korvamerkityn riittävän valtionrahoituksen. Toisen asteen koulutuksen maksuttomuus vähentää eriarvoisuutta, mutta se ei poista yhteiskunnallisia eriarvoisuuden ongelmia. Pienemmissä lukioissa opiskelijoiden yksilöllisen tuen tarpeet voidaan havaita helpommin ja antaa tarvittavaa tukea. Jotta nuorten tasa-arvoiset mahdollisuudet toisen asteen opintoihin voitaisiin turvata, perusopetukseen toivotaan enemmän resursseja.
Rehtorit pitävät lukion uutta opetussuunnitelmaa liian laajana. Lukio-opiskelu on muuttunut laskelmoinniksi ja lukion asema tasa-arvoisena yleissivistävänä koulutusmuotona rapistuu. Lukioon tarvittaisiin enemmän aikaa ihmisenä kasvamiseen sekä muuhun kuin ylioppilastutkinnon suorittamiseen tähtäävään toimintaan. Opiskelijakohtaiset paineet ovat kohtuuttoman suuret, ja lukioiden toimintaa tulisi suunnitella ja ohjata nuorten hyvinvoinnin näkökulma sekä nuorten etu ensisijaisena. Lukiokoulutuksen uudistamiseen toivotaan malttia, ja uudistustyön jatkamista niin, että korjataan lukiouudistuksessa todettuja vikoja. Rehtorit toivovat, että uudistustyössä kuunnellaan koulutusalan ammattilaisia, hyödynnetään tutkimustietoa ja annetaan uudistuksen suunnittelulle ja toteuttamiselle riittävästi aikaa.
Laadullisessa tutkimuksessa tutkimusaineistoa on analysoitu sekä kategoria-analyysin keinoin että teemoittelemalla. Lukiouudistuksen vaikutuksia tarkastellaan Lesley A. Jacobsin (2010) koulutuksellista tasa-arvoa kuvaavan kolmiulotteisen mallin viitekehyksessä. Keskeisinä näkökulmina ovat lukiouudistuksen vaikutukset mahdollisuuksiin järjestää tasa-arvoista lukiokoulutusta, eronteot koulutuksellisen tasa-arvon kannalta sekä rehtorien näkemykset lukiouudistuksen onnistumisesta.
Keskeisinä tutkimustuloksina todetaan, että lukiouudistus on vaikuttanut mahdollisuuksiin järjestää tasa-arvoista koulutusta niin, että lukioiden väliset keinot houkutella opiskelijoita ovat kaventuneet samalla kun lukiot polarisoituvat ja väestönkehitys hankaloittaa tilannetta. Toisen asteen koulutuksen maksuttomuus parantaa koulutuksellista tasa-arvoa lukioissa, mutta uudistus on osittain kääntynyt itseään vastaan. Kuntien taloudellinen tilanne eriarvoistaa lukioita. Niiden toivotaan pääsevän perusopetuksen kanssa tasa-arvoisempaan asemaan rahanjaossa ja saavan korvamerkityn riittävän valtionrahoituksen. Toisen asteen koulutuksen maksuttomuus vähentää eriarvoisuutta, mutta se ei poista yhteiskunnallisia eriarvoisuuden ongelmia. Pienemmissä lukioissa opiskelijoiden yksilöllisen tuen tarpeet voidaan havaita helpommin ja antaa tarvittavaa tukea. Jotta nuorten tasa-arvoiset mahdollisuudet toisen asteen opintoihin voitaisiin turvata, perusopetukseen toivotaan enemmän resursseja.
Rehtorit pitävät lukion uutta opetussuunnitelmaa liian laajana. Lukio-opiskelu on muuttunut laskelmoinniksi ja lukion asema tasa-arvoisena yleissivistävänä koulutusmuotona rapistuu. Lukioon tarvittaisiin enemmän aikaa ihmisenä kasvamiseen sekä muuhun kuin ylioppilastutkinnon suorittamiseen tähtäävään toimintaan. Opiskelijakohtaiset paineet ovat kohtuuttoman suuret, ja lukioiden toimintaa tulisi suunnitella ja ohjata nuorten hyvinvoinnin näkökulma sekä nuorten etu ensisijaisena. Lukiokoulutuksen uudistamiseen toivotaan malttia, ja uudistustyön jatkamista niin, että korjataan lukiouudistuksessa todettuja vikoja. Rehtorit toivovat, että uudistustyössä kuunnellaan koulutusalan ammattilaisia, hyödynnetään tutkimustietoa ja annetaan uudistuksen suunnittelulle ja toteuttamiselle riittävästi aikaa.