Osallisuuden tunteesta vaikuttamiseen : Pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten päätöksenteko-osallisuus kolmannella sektorilla
Kuligin, Annette (2024-03-06)
Osallisuuden tunteesta vaikuttamiseen : Pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten päätöksenteko-osallisuus kolmannella sektorilla
Kuligin, Annette
(06.03.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024032813607
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024032813607
Tiivistelmä
YK:n lapsen oikeuksien komitea on lausunnoissaan huomauttanut erityisesti haavoittuvassa asemissa
olevien lasten osallisuuden heikosta toteutumisesta päätöksenteossa. Pitkäaikaissairaudet ja
vammaisuus tuovat mukanaan erilaisia haasteita osallistumisessa yhteiskunnallisen ja sosiaalisen
elämän eri alueilla, jonka kautta osallisuutta rakennetaan. Kansanterveys- ja potilasjärjestöt usein
pyrkivät edistämään kohderyhmänsä kuulumista, osallisuutta ja osallistumista edunvalvonnan ja
vaikuttamistyön kautta. Lasten osallistumisesta näihin tehtäviin ei puolestaan ole löydettävissä
juurikaan tutkimustietoa. Tämä tutkielma pyrkii vastaamaan kysymyksiin siitä, miten vammais- ja
kansanterveysjärjestöissä lasten päätöksenteko ja päätöksenteko-osallisuus ilmenevät niin
ryhmätoiminnassa kuin tiedon tuottamisessa ja muissa järjestön toimintaan liittyvissä
päätöksentekoprosesseissa.
Tutkielma on konvergentti mixed methods -tutkimus, jossa analysoitiin laadullista ja määrällistä
aineistoa sisennetysti. Aineisto analysoitiin hyödyntäen Nvivo - sekä SPSS-ohjelmistoja. Aineisto (N
= 21) kerättiin kahdella erillisellä Webropol-kyselylomakkeella, jotka lähetettiin vammais- ja
kansanterveysjärjestöjen toiminnanjohtajille ja lapsi- tai perhetoiminnasta vastaaville keväällä 2023.
Aineistonkeruu toteutettiin Lapset on tärkeitä -hankkeen kanssa yhteistyössä ja analyysi osana
työharjoittelua hankkeessa. Keskeisinä taustateorioina olivat hankkeessa luotu osallisuusmalli sekä
mallista johdettu päätöksenteko-osallisuuden malli, jotka perustuvat lasten osallisuusoikeuksiin.
Tutkimustulokset osoittavat, että lasten päätöksenteko ryhmätoiminnan suunnittelussa, toteuttamisessa
ja kehittämisessä toteutui laajasti, mutta päätöksenteko-osallisuutta edistäviä rakenteita olisi
kehitettävää. Lasten edustuksellisuus erilaisissa päätöksentekoprosesseissa toteutui pääosin aikuisten
käsitysten, toiminnan ja asiantuntijuuden kautta. Lasten kuulemisen pääasiallisina menetelminä
pidettiin palautteenkeruuta ja havainnointia, mutta näiden avulla tuotetun tiedon arviointi ja koonti
toteutuivat vaihtelevasti. Erityisiksi kehittämiskohteiksi ilmenivät edustukselliset rakenteet,
osallisuuden arviointi ja raportointi sekä rakenteiden systemaattisuus. Lähes kaikki rakenteet
korreloivat keskenään, joka viittaa toisiaan vahvistavaan vaikutukseen.
Tulokset viittaavat siihen, että lapset ovat järjestöille tärkeä kohderyhmä ja osallisuus on
järjestötoiminnan keskeinen tavoite ja arvo. Päätöksenteko-osallisuuden heikon toteutumisen taustalla
voi vaikuttaa sosiaalisen osallisuuden korkeampi arvottaminen sekä edustuksellisuuden ja
vaikuttamisen liittäminen nuoriin. Osallisuuden tarkempi määritteleminen järjestönsisäisesti sekä
lasten osallisuuden laajentaminen kattamaan järjestön muuta toimintaa olisivat tärkeitä toimenpiteitä
rakenteiden kehittämisessä. Lasten osallisuuden tarkastelu päätöksenteon ja rakenteiden kautta
tuottivat osallisuudesta uudenlaista tietoa kuin sosiaalisen osallisuuden, suunnittelu- tai
toimintaosallisuuden tarkastelu. Olisikin tärkeää arvioida, ovatko lapset mukana tiedon tuottamisessa,
vai sen kohteita, ja tarkastella rajoittaako järjestökentän toimijoiden laaja asiantuntijuus ja vahva
osaaminen lasten omaa osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia, vai mahdollistetaanko lasten äänen
kuuluminen heidän omilla sanoillaan. Näin ollen osallisuuden ja sen toteuttamisen arvioinnissa tulisi
kiinnittää huomio yksittäisten rakenteiden (esim. palautekeruu) sijasta kokonaisuuteen (esim. keneltä
kerätään tietoa, miten tietoa hyödynnetään, ketkä saavat tietoa tuloksista).
olevien lasten osallisuuden heikosta toteutumisesta päätöksenteossa. Pitkäaikaissairaudet ja
vammaisuus tuovat mukanaan erilaisia haasteita osallistumisessa yhteiskunnallisen ja sosiaalisen
elämän eri alueilla, jonka kautta osallisuutta rakennetaan. Kansanterveys- ja potilasjärjestöt usein
pyrkivät edistämään kohderyhmänsä kuulumista, osallisuutta ja osallistumista edunvalvonnan ja
vaikuttamistyön kautta. Lasten osallistumisesta näihin tehtäviin ei puolestaan ole löydettävissä
juurikaan tutkimustietoa. Tämä tutkielma pyrkii vastaamaan kysymyksiin siitä, miten vammais- ja
kansanterveysjärjestöissä lasten päätöksenteko ja päätöksenteko-osallisuus ilmenevät niin
ryhmätoiminnassa kuin tiedon tuottamisessa ja muissa järjestön toimintaan liittyvissä
päätöksentekoprosesseissa.
Tutkielma on konvergentti mixed methods -tutkimus, jossa analysoitiin laadullista ja määrällistä
aineistoa sisennetysti. Aineisto analysoitiin hyödyntäen Nvivo - sekä SPSS-ohjelmistoja. Aineisto (N
= 21) kerättiin kahdella erillisellä Webropol-kyselylomakkeella, jotka lähetettiin vammais- ja
kansanterveysjärjestöjen toiminnanjohtajille ja lapsi- tai perhetoiminnasta vastaaville keväällä 2023.
Aineistonkeruu toteutettiin Lapset on tärkeitä -hankkeen kanssa yhteistyössä ja analyysi osana
työharjoittelua hankkeessa. Keskeisinä taustateorioina olivat hankkeessa luotu osallisuusmalli sekä
mallista johdettu päätöksenteko-osallisuuden malli, jotka perustuvat lasten osallisuusoikeuksiin.
Tutkimustulokset osoittavat, että lasten päätöksenteko ryhmätoiminnan suunnittelussa, toteuttamisessa
ja kehittämisessä toteutui laajasti, mutta päätöksenteko-osallisuutta edistäviä rakenteita olisi
kehitettävää. Lasten edustuksellisuus erilaisissa päätöksentekoprosesseissa toteutui pääosin aikuisten
käsitysten, toiminnan ja asiantuntijuuden kautta. Lasten kuulemisen pääasiallisina menetelminä
pidettiin palautteenkeruuta ja havainnointia, mutta näiden avulla tuotetun tiedon arviointi ja koonti
toteutuivat vaihtelevasti. Erityisiksi kehittämiskohteiksi ilmenivät edustukselliset rakenteet,
osallisuuden arviointi ja raportointi sekä rakenteiden systemaattisuus. Lähes kaikki rakenteet
korreloivat keskenään, joka viittaa toisiaan vahvistavaan vaikutukseen.
Tulokset viittaavat siihen, että lapset ovat järjestöille tärkeä kohderyhmä ja osallisuus on
järjestötoiminnan keskeinen tavoite ja arvo. Päätöksenteko-osallisuuden heikon toteutumisen taustalla
voi vaikuttaa sosiaalisen osallisuuden korkeampi arvottaminen sekä edustuksellisuuden ja
vaikuttamisen liittäminen nuoriin. Osallisuuden tarkempi määritteleminen järjestönsisäisesti sekä
lasten osallisuuden laajentaminen kattamaan järjestön muuta toimintaa olisivat tärkeitä toimenpiteitä
rakenteiden kehittämisessä. Lasten osallisuuden tarkastelu päätöksenteon ja rakenteiden kautta
tuottivat osallisuudesta uudenlaista tietoa kuin sosiaalisen osallisuuden, suunnittelu- tai
toimintaosallisuuden tarkastelu. Olisikin tärkeää arvioida, ovatko lapset mukana tiedon tuottamisessa,
vai sen kohteita, ja tarkastella rajoittaako järjestökentän toimijoiden laaja asiantuntijuus ja vahva
osaaminen lasten omaa osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia, vai mahdollistetaanko lasten äänen
kuuluminen heidän omilla sanoillaan. Näin ollen osallisuuden ja sen toteuttamisen arvioinnissa tulisi
kiinnittää huomio yksittäisten rakenteiden (esim. palautekeruu) sijasta kokonaisuuteen (esim. keneltä
kerätään tietoa, miten tietoa hyödynnetään, ketkä saavat tietoa tuloksista).