Ammattietiikan kehittyminen – logopedian ja psykologian opiskelijoiden osaaminen opintojen eri vaiheissa

Abstract

Ammattieettinen osaaminen koostuu monista eri osatekijöistä, joita ammattilaisen tulee hallita kyetäkseen toimimaan tehtävässään. Erityisesti terveydenhoitoalalla ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien kanssa työskennellessä, eettisellä osaamisella on keskeinen rooli. Tämä pro gradu -tutkielma pohjaa Restin eettisen toiminnan malliin, jossa ammattieettisen osaamisen pääkomponentteina ovat eettinen herkkyys, päätöksenteko, motivaatio ja toimeenpanotaito. Näiden lisäksi tutkielmassa ammattieettisen osaamisen keskeisiksi komponenteiksi on otettu mukaan eettinen itsereflektio ja moniammatillinen toiminta. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko opiskelijan vuosikurssilla tai iällä yhteyttä hänen ammattieettisen osaamisensa tasoon. Ammattieettistä osaamista kartoitettiin itsearviokyselyllä. Ammattieettisen osaamisen itsearvion ja ikä- sekä vuosikurssiryhmien välisiä yhteyksiä tutkittiin korrelaatioiden, regressioanalyysin ja varianssianalyysin avulla. Jatkotestauksissa selvitettiin ammattieettisen osaamisen itsearvioiden vuosikurssiryhmien välisiä eroja. Tämän tutkielman tulokset antavat viitteitä siitä, että ammattieettinen osaaminen kehittyy eniten toisen vuosikurssin jälkeen ja pysyy melko samanlaisena kolmannesta vuosikurssista eteenpäin. Kaikissa kuudessa ammattieettisen osaamisen itsearvioinnin osatestissä oli havaittavissa samankaltainen trendi. ”Motivaatio toimia eettisesti” -osatestin pisteet olivat erittäin korkeat kaikissa vuosikurssi- ja ikäryhmissä. Tämä saattaa kertoa psykologian ja logopedian opiskelijoiksi valikoituneiden lähtökohtaisesti keskimääräistä vahvemmasta pyrkimyksestä eettiseen toimintaan. Regressioanalyysin tulokset osoittivat, ettei iällä ollut uniikkia tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ammattieettisen osaamisen itsearvioon. Vertailtavat ikäryhmät olivat melko pieniä, joten saadut tulokset kaipaavat vielä vahvistusta laajemmalla aineistolla suoritettavista tutkimuksista. Vuosikurssi- ja ikäryhmän lisäksi selvitettiin uupumuksen ja ammattieettisen osaamisen yhteyttä. Tässä tutkielmassa ei saatu viitteitä näiden yhteydestä. Keskimäärin logopedian ja psykologian opiskelijat kokivat vähän uupumusta. Ammattieettistä osaamista on hyvä tarkastella jatkossakin ja pyrkiä ratkaisemaan niitä haasteita, joita ammattieettisen osaamisen kasvattamisen ja vahvistamisen tiellä mahdollisesti on. Eri yliopistojen on hyvä pohtia millä tavoin ne vastaavat tulevien ammattilaisten ammattieettisen osaamisen opetuksen tarpeeseen ja kehittämiseen. Jatkossa on tärkeää pitää esillä ammattieettisen osaamisen merkittävää roolia puheterapeuttien ja psykologien työssä, mikä oli myös yksi tämän tutkielman tavoitteista.