Tarinallinen leikki varhaiskasvatuksessa : "Mielikuvitusnappula on nenässä ja sitä kun painaa, alkaa näkemään asioita, joita ei oikeasti ole olemassa"

Abstract

Tarinallinen leikki on draamapedagoginen työskentelytapa. Sen olennaisena elementtinä toimii tarina, joka kehittyy leikiksi yhteisessä vuorovaikutuksessa lasten kanssa. Yhteinen leikki pohjautuu lastenkirjallisuuteen ja keskeisenä toiminnan välineenä on improvisaatio. Tarinallisessa leikissä aikuiset esittävät henkilöhahmoja ja toimintoja luodakseen yhteisen leikkimaailman, joka voidaan ymmärtää niin fyysisenä, yhdessä lasten kanssa rakennettuna toimintaympäristönä, kuin myös kuvitteellisena, mielensisäisenä leikkimaailmana. Viimeaikaisen tutkimuksen valossa on noussut esiin huoli nykypäivän lasten kuvitteluleikin taitojen kehittymisestä. Usein leikin tilalle lasten päivään varhaiskasvatuksessa suunnitellaan aikuisjohtoisia oppimistilanteita ja vapaa-aikaa täyttävät erilaiset lasten mediasisällöt ja pelit. Tarinallisen leikin menetelmän avulla on mahdollista lisätä ajallisesti kuvitteluleikin osuutta varhaiskasvatuksessa sekä tukea sen vaatimia taitoja. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin tarinallisen leikin ilmenemismuotoja ja sille asetettuja tavoitteita varhaiskasvatuksessa. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka tavoitteellisesti tarinallisen leikin avulla tuetaan kuvitteluleikin taitoja. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat tarinallista leikkiä työssään toteuttaneet varhaiskasvatuksen opettajat. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa oli narratiivisia elementtejä. Aineistonkeruu tapahtui Webropol-kyselyn muodossa. Kysely sisälsi monivalintakysymyksiä liittyen tarinallisen leikin tavoitteisiin sekä avoimen kysymyksen näiden tavoitteiden toteutumisesta. Lisäksi kysely sisälsi tarinankirjoituspyynnön lasten kanssa toteutetusta tarinallisesta leikistä. Aineisto koostui kahdeksastatoista (n=18) kyselyvastauksesta. Aineiston analyysissä toteutettiin osittain teorialähtöistä analyysitapaa, jossa käytettiin analyysin tukena keskeisiä käsitteitä. Keskeisiä käsitteitä olivat tarinallinen leikki, kuvitteluleikki, tarinallisuus, leikkimaailma ja mielikuvitus. Rinnalla käytettiin aineistolähtöistä analyysiä. Tutkimuksen mukaan tarinallinen leikki koettiin lasta osallistavana toimintatapana, joka rakentui leikkijöiden väliselle vuorovaikutukselle. Tarinallista leikkiä toteutettiin monin eri tavoin. Aikuisen roolissa toimiminen nähtiin yleisesti merkittävänä tekijänä tarinallisen leikin tavoitteisiin yltämiseksi. Yhtenä tarinallisen leikin olennaisena elementtinä nähtiin myös taito improvisoida tilanteissa syntyvien tarpeiden mukaan. Yhteisten seikkailujen kautta oppiminen näyttäytyi monipuolisena toimintana, jossa kielellä, mielikuvituksella ja tunteiden ilmaisulla oli korostunut rooli. Kuvatussa toiminnassa esiin nousi vahvasti myös monilukutaito. Tutkimus antoi viitteitä kuvitteluleikin taitojen tavoitteellisesta tukemisesta lapsiryhmissä tarinallisen leikin menetelmän avulla. Tuloksissa vahvasti esiin nousseella lapsen osallisuuden kokemuksella on tutkimustiedon valossa myös vaikutuksensa kuvitteluleikin taitojen tukemisessa.