Elinympäristön vaikutus riistaruokinnalla käyviin nisäkäslajeihin
Paarala, Laura (2024-02-15)
Elinympäristön vaikutus riistaruokinnalla käyviin nisäkäslajeihin
Paarala, Laura
(15.02.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024041016281
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024041016281
Tiivistelmä
Riistaruokinta on aktiivisen riistanhoidon toimenpide, jossa eläimille viedään rehua mm.
talvikunnon parantamiseksi. Tutkielmassa selvitetään mitä lajeja riistaruokinnoilla käy,
millaisia elinympäristöjä riistaruokinnoilla käyvät lajit suosivat ja viihtyvätkö ne
monimuotoisissa elinympäristöissä. Lisäksi tarkastellaan vierailujen määrää, ajankohtaa,
alueellista jakautumista ja lämpötilan vaikutusta. Tarkkailtavat lajit ovat metsäkauris
(Capreolus capreolus), valkohäntäpeura (Odocoileus virginianus), hirvi (Alces alces),
supikoira (Nyctereutes procyonoides), kettu (Vulpes vulpes), mäyrä (Meles meles),
metsäjänis (Lepus timidus) ja rusakko (Lepus europaeus). Aineisto on
Luonnonvarakeskuksen riistaruokinnan pilottitutkimuksesta. Riistaruokintapaikkoja oli
yhteensä 26 Lounais-Suomessa kolmella tutkimusalueella Kuusistossa, Kiikalassa ja
Noormarkussa. Riistakamerakuvia tallentui syyskuusta 2020 huhtikuuhun 2021 yhteensä
35 727 kpl. Jokaisen ruokintapaikan ympäristön habitaatti 100 m, 300 m ja 500 m säteellä
sekä tutkimusalueiden habitaattikoostumus ja diversiteetti-indeksi selvitettiin. Yleistetyillä
lineaarisilla malleilla tarkasteltiin elinympäristön ja diversiteetin vaikutusta eläinkuvien
määrään. Kuviin tallentui eniten metsäkauriita (18 256 kpl), joista valtaosa Kuusistosta.
Hirvieläinten osuus kaikista kuvista on yli 90 %, joista vain 2,5 % hirviä ja loput metsäkauriita
(51 %) sekä valkohäntäpeuroja (39 %). Metsäkauris ja valkohäntäpeura painottuivat eri
tutkimusalueille sekä ruokintapaikoille. Hirvi ja valkohäntäpeura välttelivät ja metsäkauris
suosi rakennettua aluetta. Metsäkauris karttoi havumetsiä ja harvapuustoisia alueita,
valkohäntäpeura puolestaan kalliomaita, maatalousaluetta sekä vesistöjä ja kosteikkoja.
Jäniseläimet olivat jakautuneet eri tutkimusalueille. Ainoastaan Kuusistossa kuviin tallentunut
rusakko (5,4 %) oli hirvieläinten jälkeen runsaiten havaittu laji, kun taas metsäjänis (0,5 %)
tallentui kuviin Kiikalassa ja Noormarkussa. Metsäjänis suosi havumetsiä ja vältteli avoimia
alueita sekä lehti- ja sekametsiä. Pienpedoista yleisin oli kalliomailla ja rakennetulla alueella
viihtyvä kettu (1,1 %), jonka kuvista suurin osa tuli Kuusistosta. Supikoiria (0,4 %) tavattiin
vähän, kuten myös mäyriä (0,1 %), joiden vierailut lähinnä huhtikuussa. Kaikkia kolmea
pienpetoa tavattiin jokaisella tutkimusalueella. Hirvieläinkuvien runsas määrä kertoo tiheistä
hirvieläinkannoista ja riistaruokinnan merkityksestä. Hirvieläimet esiintyivät hieman eri
elinympäristöissä, mikä voi myös osaltaan selittää niiden runsautta. Tutkimus tukee käsitystä
kauriiden runsaslukuisuudesta suhteessa muihin eläimiin.
talvikunnon parantamiseksi. Tutkielmassa selvitetään mitä lajeja riistaruokinnoilla käy,
millaisia elinympäristöjä riistaruokinnoilla käyvät lajit suosivat ja viihtyvätkö ne
monimuotoisissa elinympäristöissä. Lisäksi tarkastellaan vierailujen määrää, ajankohtaa,
alueellista jakautumista ja lämpötilan vaikutusta. Tarkkailtavat lajit ovat metsäkauris
(Capreolus capreolus), valkohäntäpeura (Odocoileus virginianus), hirvi (Alces alces),
supikoira (Nyctereutes procyonoides), kettu (Vulpes vulpes), mäyrä (Meles meles),
metsäjänis (Lepus timidus) ja rusakko (Lepus europaeus). Aineisto on
Luonnonvarakeskuksen riistaruokinnan pilottitutkimuksesta. Riistaruokintapaikkoja oli
yhteensä 26 Lounais-Suomessa kolmella tutkimusalueella Kuusistossa, Kiikalassa ja
Noormarkussa. Riistakamerakuvia tallentui syyskuusta 2020 huhtikuuhun 2021 yhteensä
35 727 kpl. Jokaisen ruokintapaikan ympäristön habitaatti 100 m, 300 m ja 500 m säteellä
sekä tutkimusalueiden habitaattikoostumus ja diversiteetti-indeksi selvitettiin. Yleistetyillä
lineaarisilla malleilla tarkasteltiin elinympäristön ja diversiteetin vaikutusta eläinkuvien
määrään. Kuviin tallentui eniten metsäkauriita (18 256 kpl), joista valtaosa Kuusistosta.
Hirvieläinten osuus kaikista kuvista on yli 90 %, joista vain 2,5 % hirviä ja loput metsäkauriita
(51 %) sekä valkohäntäpeuroja (39 %). Metsäkauris ja valkohäntäpeura painottuivat eri
tutkimusalueille sekä ruokintapaikoille. Hirvi ja valkohäntäpeura välttelivät ja metsäkauris
suosi rakennettua aluetta. Metsäkauris karttoi havumetsiä ja harvapuustoisia alueita,
valkohäntäpeura puolestaan kalliomaita, maatalousaluetta sekä vesistöjä ja kosteikkoja.
Jäniseläimet olivat jakautuneet eri tutkimusalueille. Ainoastaan Kuusistossa kuviin tallentunut
rusakko (5,4 %) oli hirvieläinten jälkeen runsaiten havaittu laji, kun taas metsäjänis (0,5 %)
tallentui kuviin Kiikalassa ja Noormarkussa. Metsäjänis suosi havumetsiä ja vältteli avoimia
alueita sekä lehti- ja sekametsiä. Pienpedoista yleisin oli kalliomailla ja rakennetulla alueella
viihtyvä kettu (1,1 %), jonka kuvista suurin osa tuli Kuusistosta. Supikoiria (0,4 %) tavattiin
vähän, kuten myös mäyriä (0,1 %), joiden vierailut lähinnä huhtikuussa. Kaikkia kolmea
pienpetoa tavattiin jokaisella tutkimusalueella. Hirvieläinkuvien runsas määrä kertoo tiheistä
hirvieläinkannoista ja riistaruokinnan merkityksestä. Hirvieläimet esiintyivät hieman eri
elinympäristöissä, mikä voi myös osaltaan selittää niiden runsautta. Tutkimus tukee käsitystä
kauriiden runsaslukuisuudesta suhteessa muihin eläimiin.