"Ja kerran, kun kukkani kuolee ja tuoksuni katoaa" : Trauman ja taiteilijuuden narratiivit Hellevi Takkisen Harmaassa sinipiiassa (1949) ja teoksen esipuheessa
Häggman, Helmi (2024-03-19)
"Ja kerran, kun kukkani kuolee ja tuoksuni katoaa" : Trauman ja taiteilijuuden narratiivit Hellevi Takkisen Harmaassa sinipiiassa (1949) ja teoksen esipuheessa
Häggman, Helmi
(19.03.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024032512799
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024032512799
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tutkin Hellevi Takkisen postuumisti julkaistua Harmaata sinipiikaa sekä teoksen esipuhetta narratiivisen hermeneutiikan kehyksen pohjalta. Nostan siis teoksesta esiin narratiiveja, jotka liittyvät traumaan ja taiteilijuuteen. Takkisen proosateoksen personifioitu kukkakuvasto sekä symbolistiset elementit toimivat allegorisina trauman prosessien kuvauksina. Anne Whiteheadin traumafiktion ja Walter Melionin personifikaation teorioita luennassani yhdistäen tulkitsen kirjassa esiintyvien personifikaatioiden merkityksiä henkilöasetelmissa ja kirjan rakenteessa. Tuon tutkimuksen ohessa esiin 1930–1940-lukujen Suomen yhteiskunnallista ilmapiiriä ja selvitän niiden yhteyksiä kirjasta esiin nousevaan menetyksen traumaan. Kaunokirjallisen osuuden ja esipuheen narratiivit sekä limittyvät että asettuvat toisiaan vastaan. Tähän vaikuttavat arvomaailmojen jäsentelyiden eroavaisuudet mutta myös tekstilajien erot itse teoksen ollessa fiktiivinen siinä missä esipuhe on ei-fiktiivinen tekstilaji.
Puran auki esipuheen funktioita Gerard Genetten paratekstien teorian avulla ja teen selvitystä Elma Takkisen valta-asemasta suhteessa teokseen sekä Hellevi Takkisesta muotoutuvaan taiteilijakuvaan. Elma Takkisen esipuhe sitoo kirjaa kansalliseen ja kristilliseen arvomaailmaan sekä rinnastaa Harmaan sinipiian fiktiivisen hahmon Hellevi Takkisen tarinaan. Nämä rinnastukset tuodaan esiin sairauden ja kohtalonomaisuuden narratiiveihin kiedottuina. Samalla Elma Takkinen tulee toisintaneeksi myyttisiä ja romantisoituja mielikuvia nuorena sairauteen kuolleista taiteilijoista. Nämä mielikuvat ja narratiivit tarkentuvat runoilijan ja runotytön hahmoihin sekä tyttökirjallisuuteen. Tutkielmassa osoitan, että Elma Takkinen osaltaan aktiivisesti luo taiteilijakuvaa Hellevi Takkisesta sekä vaikuttaa kirjan lajin määritykseen. Yhdistän tutkimustulokset moniulotteisiin trauman ja surun jäsentelyn prosesseihin sekä kaunokirjallisen osuuden että esipuheen osalta.
Puran auki esipuheen funktioita Gerard Genetten paratekstien teorian avulla ja teen selvitystä Elma Takkisen valta-asemasta suhteessa teokseen sekä Hellevi Takkisesta muotoutuvaan taiteilijakuvaan. Elma Takkisen esipuhe sitoo kirjaa kansalliseen ja kristilliseen arvomaailmaan sekä rinnastaa Harmaan sinipiian fiktiivisen hahmon Hellevi Takkisen tarinaan. Nämä rinnastukset tuodaan esiin sairauden ja kohtalonomaisuuden narratiiveihin kiedottuina. Samalla Elma Takkinen tulee toisintaneeksi myyttisiä ja romantisoituja mielikuvia nuorena sairauteen kuolleista taiteilijoista. Nämä mielikuvat ja narratiivit tarkentuvat runoilijan ja runotytön hahmoihin sekä tyttökirjallisuuteen. Tutkielmassa osoitan, että Elma Takkinen osaltaan aktiivisesti luo taiteilijakuvaa Hellevi Takkisesta sekä vaikuttaa kirjan lajin määritykseen. Yhdistän tutkimustulokset moniulotteisiin trauman ja surun jäsentelyn prosesseihin sekä kaunokirjallisen osuuden että esipuheen osalta.