Kristillisen symboliikan ilmentämä ruumiin ja hengen ristiriita Pirkko Saision Passiossa (2021)
Rämä, Anniina (2024-03-19)
Kristillisen symboliikan ilmentämä ruumiin ja hengen ristiriita Pirkko Saision Passiossa (2021)
(19.03.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024032512826
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024032512826
Tiivistelmä
Tutkielmassani tarkastelen kristillisten symbolien esiintymistä ja niiden muodostamia merkityksiä Pirkko Saision romaanissa Passio (2021). Kristilliset symbolit ilmenevät pitkälti johtomotiivina toimivan kultaisen korun muodossa, johon tutkielmassa ensisijaisesti keskityn. Hahmottelen korun saamia keskeisiä muotoja ja sitä, miten ne ilmentävät ruumiillisuuden ja maallisuuden teemoja. Osoitan, kuinka kristilliset symbolit maallistuvat romaanissa ja näin rikkovat hengen ja ruumiin ristiriitaa.
Tärkeimpinä käsitteinä käytän tutkielmassani johtomotiivia ja symbolia. Johtomotiivin käsitteen olen ottanut Liisa Steinbyltä (Steinby 2013). Symbolin käsitteen määrittelyssä käytän Martin Kuzcokin artikkelia ”The Interplay of Metaphor and Metonymy in Christian Symbols (2020) sekä Karoliina Lummaan artikkelia ”Symboli ja allegoria: Runon piilomerkitysten jäljillä” (2007). Johtomotiivin ja symbolin käsitteillä analysoin kullan saamia ja muodostamia merkityksiä romaanissa: kulta toimii johtomotiivina, jonka useat muodot ovat symbolisia.
Kristillistä symboliikkaa käsitellessäni käytän George Fergusonin teosta Signs and Symbols in Christian Art (1975), kun määrittelen kristillisiin symboleihin liitettäviä merkityksiä. Luen myös joitain Raamatun tekstejä, joissa symbolit alun perin esiintyvät, ja hahmottelen niiden suhdetta symboleihin ja romaanin muuhun rakenteeseen. Lisäksi pohdin johtomotiivina toimivan korun aktiivista toimijuutta Karen Baradin posthumanistisen performatiivisuuden käsitteen avulla (Barad 2003). Baradin ajatusten pohjalta osoitan johtomotiivin olevan aktiivinen, henkilöhahmon kaltainen subjekti, joka nousee teoksessa kaikkein keskeisimmäksi tekijäksi.
Tärkeimpinä käsitteinä käytän tutkielmassani johtomotiivia ja symbolia. Johtomotiivin käsitteen olen ottanut Liisa Steinbyltä (Steinby 2013). Symbolin käsitteen määrittelyssä käytän Martin Kuzcokin artikkelia ”The Interplay of Metaphor and Metonymy in Christian Symbols (2020) sekä Karoliina Lummaan artikkelia ”Symboli ja allegoria: Runon piilomerkitysten jäljillä” (2007). Johtomotiivin ja symbolin käsitteillä analysoin kullan saamia ja muodostamia merkityksiä romaanissa: kulta toimii johtomotiivina, jonka useat muodot ovat symbolisia.
Kristillistä symboliikkaa käsitellessäni käytän George Fergusonin teosta Signs and Symbols in Christian Art (1975), kun määrittelen kristillisiin symboleihin liitettäviä merkityksiä. Luen myös joitain Raamatun tekstejä, joissa symbolit alun perin esiintyvät, ja hahmottelen niiden suhdetta symboleihin ja romaanin muuhun rakenteeseen. Lisäksi pohdin johtomotiivina toimivan korun aktiivista toimijuutta Karen Baradin posthumanistisen performatiivisuuden käsitteen avulla (Barad 2003). Baradin ajatusten pohjalta osoitan johtomotiivin olevan aktiivinen, henkilöhahmon kaltainen subjekti, joka nousee teoksessa kaikkein keskeisimmäksi tekijäksi.