Retoriset keinot Helsingin Sanomien turkistarhausta koskevissa mielipidekirjoituksissa
Mäkelä, Salla (2024-04-03)
Retoriset keinot Helsingin Sanomien turkistarhausta koskevissa mielipidekirjoituksissa
(03.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024040414670
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024040414670
Tiivistelmä
Tutkimuksessani selvitän, millaisia retorisia keinoja käytetään turkistarhausta koskevissa mielipidekirjoituksissa. Turkistarhaus on ajankohtainen ja yhteiskunnallisesti merkittävä aihe. Keskustelu turkistarhauksesta on käynyt kiivaana etenkin turkistarhauksen ollessa esillä mediassa muun muassa turkistarhaiskujen, ilmastonmuutoksen ja koronapandemian myötä.
Aineistoni koostuu Helsingin Sanomien kymmenestä mielipidekirjoituksesta, joista neljä voi tulkita turkistarhausmyönteiseksi ja kuusi turkistarhausvastaiseksi. Kahden ajankohdan vertailun vuoksi aineistossa on kuusi kirjoitusta joulukuulta 1997 ja neljä kirjoitusta vuosilta 2020–2021. Kirjoitukset saivat kimmokkeen Orimattilassa tapahtuneesta välikohtauksesta, jossa turkistarhaaja ampui turkistilalleen pyrkineitä aktivisteja. Toiseksi ajankohdaksi valitsin
2020–2021 saadakseni myös tuoreemman näkökulman turkistarhaukseen. Tällöin turkistarhaus nousi otsikoihin muun muassa koronapandemian aiheuttamien ongelmien myötä.
Tutkimus pohjautuu Chaïm Perelmanin (1996) argumentaatioteoriaan, joka kattaa kaikki vakuuttamiseen ja suostutteluun tähtäävät esitykset. Metodina käytän Arja Jokisen (1999) esittelemiä retorisia keinoja.
Tutkimuksessa selvisi, että aineistoni teksteissä käytettiin monipuolisesti retorisia keinoja. Teksteissä esiintyi 14:ää eri retorista keinoa. Retorisia keinoja käytettiin hieman monipuolisemmin vastustavissa kirjoituksissa kuin puolustavissa kirjoituksissa. Niissä oli enemmän puolustavaa retoriikkaa, jossa yritetään voittaa lukija samalle puolelle pyrkimällä näyttämään itse luotettavalta, esimerkiksi puhujakategorialla oikeuttamalla ja liittoutumisasteen säätelyllä. Puolustavissa kirjoituksissa käytettiin enemmän hyökkäävää retoriikkaa, kuten kategoriointia.
Tutkimusta voisi jatkaa esimerkiksi laajentamalla aineistoa Helsingin Sanomista muihinkin sanomalehtiin.
Aineistoni koostuu Helsingin Sanomien kymmenestä mielipidekirjoituksesta, joista neljä voi tulkita turkistarhausmyönteiseksi ja kuusi turkistarhausvastaiseksi. Kahden ajankohdan vertailun vuoksi aineistossa on kuusi kirjoitusta joulukuulta 1997 ja neljä kirjoitusta vuosilta 2020–2021. Kirjoitukset saivat kimmokkeen Orimattilassa tapahtuneesta välikohtauksesta, jossa turkistarhaaja ampui turkistilalleen pyrkineitä aktivisteja. Toiseksi ajankohdaksi valitsin
2020–2021 saadakseni myös tuoreemman näkökulman turkistarhaukseen. Tällöin turkistarhaus nousi otsikoihin muun muassa koronapandemian aiheuttamien ongelmien myötä.
Tutkimus pohjautuu Chaïm Perelmanin (1996) argumentaatioteoriaan, joka kattaa kaikki vakuuttamiseen ja suostutteluun tähtäävät esitykset. Metodina käytän Arja Jokisen (1999) esittelemiä retorisia keinoja.
Tutkimuksessa selvisi, että aineistoni teksteissä käytettiin monipuolisesti retorisia keinoja. Teksteissä esiintyi 14:ää eri retorista keinoa. Retorisia keinoja käytettiin hieman monipuolisemmin vastustavissa kirjoituksissa kuin puolustavissa kirjoituksissa. Niissä oli enemmän puolustavaa retoriikkaa, jossa yritetään voittaa lukija samalle puolelle pyrkimällä näyttämään itse luotettavalta, esimerkiksi puhujakategorialla oikeuttamalla ja liittoutumisasteen säätelyllä. Puolustavissa kirjoituksissa käytettiin enemmän hyökkäävää retoriikkaa, kuten kategoriointia.
Tutkimusta voisi jatkaa esimerkiksi laajentamalla aineistoa Helsingin Sanomista muihinkin sanomalehtiin.