Opettajien kokemuksia omasta minäpystyvyydestään : tuentarpeinen oppilas käsityötunnilla
Ranta, Sofia; Lehtonen, Jenna (2024-03-18)
Opettajien kokemuksia omasta minäpystyvyydestään : tuentarpeinen oppilas käsityötunnilla
(18.03.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024041217337
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024041217337
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin peruskoulun käsityötä opettavien opettajien kokemuksia siitä, millaiseksi opettajat kokevat oman minäpystyvyytensä käsityötunneilla tuentarpeisia oppilaita opettaessa. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin, miten opettajan työvuodet sekä kyvyt eriyttää opetustaan ovat yhteydessä käsityötä opettavan opettajan minäpystyvyyden kokemukseen. Aihetta tutkittiin kolmen tutkimuskysymyksen kautta. Teoriatausta muodostui minäpystyvyyttä, koulunkäynnin tukea ja käsityöopetusta perusopetuksessa käsittelevästä tutkimustiedosta ja kirjallisuudesta.
Tutkimus on laadullinen tutkimus, joka on toteutettu sähköisen kyselylomakkeen avulla. Kyselylomake sisälsi suurimmaksi osaksi avoimia kysymyksiä. Kyselyyn vastasi 24 peruskoulun käsityötä opettavaa opettajaa. Tutkimuksen aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin. Tuloksia varten kyselyn aineisto luokiteltiin ja teemoiteltiin.
Opettajien kokemuksia kartoittavassa taustakysymyksessä tuli esiin, että opettajilla oli hyvin laajasti erilaisia kokemuksia tuentarpeisten oppilaiden opettamisesta käsityötunneilla. Oli sekä positiivisia että negatiivia kokemuksia. Lisäksi opettajien kokemuksista esiin nousseita teemoja olivat tuentarpeisiin liittyvät seikat, opetukseen vaikuttavat tekijät sekä ympäristötekijöiden yhteys.
Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä tarkasteltu minäpystyvyyden kokemus opettaessa tuentarpeisia oppilaita käsityötunneilla ilmeni opettajilla vaihtelevasti erilaisina kokemuksina. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että opettajan minäpystyvyyden kokemukseen yhteydessä oleviksi merkittävimmiksi tekijöiksi koettiin koulutus, aineenhallinta ja erilaiset työkokemukset. Muita esiin nousseita teemoja olivat muun muassa oppilaan integrointi ja aikuisen antama tuki.
Toisessa tutkimuskysymyksessä tarkasteltiin opettajien työvuosien yhteyttä minäpystyvyyden kokemukseen opettaessa tuentarpeisia oppilaita käsityötunneilla. Tutkimuksen tulosten mukaan 75 prosenttia vastanneista opettajista koki, että työvuodet ovat yhteydessä opettajan minäpystyvyyteen, kun taas 13 prosenttia koki, ettei työvuosilla ole yhteyttä heidän minäpystyvyyteensä. Opettajista neljä prosenttia puolestaan koki osittaista yhteyttä minäpystyvyyteensä, ja loput kahdeksan prosenttia olivat epävarmoja omassa vastauksessaan.
Kolmannessa tutkimuskysymyksessä tarkasteltiin opettajien eriyttämisen kykyjen yhteyttä minäpystyvyyden kokemukseen opettaessa tuentarpeisia oppilaita käsityötunneilla. Tutkimuksen tulosten mukaan vastanneista opettajista 75 prosenttia koki kyvyillään eriyttää olevan yhteyttä opettajan kokemaan minäpystyvyyteen, kun taas neljä prosenttia koki, ettei kyvyillä eriyttää ole yhteyttä heidän minäpystyvyyteensä. Opettajista kahdeksan prosenttia puolestaan koki osittaista yhteyttä minäpystyvyyteensä ja loput 13 prosenttia eivät osanneet vastata, onko kyvyillä eriyttää yhteyttä heidän minäpystyvyyden kokemukseensa.
Tutkimuksessa saadut tulokset myötäilivät aikaisempia tutkimustuloksia. Jatkotutkimuksia ajatellen minäpystyvyyttä voisi tutkia hieman tarkennetummasta näkökulmasta, kuten esimerkiksi ala- ja yläkoulua verraten tai eri materiaaleissa ja tekniikoissa ilmeneviä eroja. Lisäksi mielenkiintoista olisi tutkia sekä tuentarpeista oppilasta että opettajaa tietyissä tilanteissa käsityötunneilla, sekä opettajan selviytymistä näissä tilanteissa.
Tutkimus on laadullinen tutkimus, joka on toteutettu sähköisen kyselylomakkeen avulla. Kyselylomake sisälsi suurimmaksi osaksi avoimia kysymyksiä. Kyselyyn vastasi 24 peruskoulun käsityötä opettavaa opettajaa. Tutkimuksen aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin. Tuloksia varten kyselyn aineisto luokiteltiin ja teemoiteltiin.
Opettajien kokemuksia kartoittavassa taustakysymyksessä tuli esiin, että opettajilla oli hyvin laajasti erilaisia kokemuksia tuentarpeisten oppilaiden opettamisesta käsityötunneilla. Oli sekä positiivisia että negatiivia kokemuksia. Lisäksi opettajien kokemuksista esiin nousseita teemoja olivat tuentarpeisiin liittyvät seikat, opetukseen vaikuttavat tekijät sekä ympäristötekijöiden yhteys.
Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä tarkasteltu minäpystyvyyden kokemus opettaessa tuentarpeisia oppilaita käsityötunneilla ilmeni opettajilla vaihtelevasti erilaisina kokemuksina. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että opettajan minäpystyvyyden kokemukseen yhteydessä oleviksi merkittävimmiksi tekijöiksi koettiin koulutus, aineenhallinta ja erilaiset työkokemukset. Muita esiin nousseita teemoja olivat muun muassa oppilaan integrointi ja aikuisen antama tuki.
Toisessa tutkimuskysymyksessä tarkasteltiin opettajien työvuosien yhteyttä minäpystyvyyden kokemukseen opettaessa tuentarpeisia oppilaita käsityötunneilla. Tutkimuksen tulosten mukaan 75 prosenttia vastanneista opettajista koki, että työvuodet ovat yhteydessä opettajan minäpystyvyyteen, kun taas 13 prosenttia koki, ettei työvuosilla ole yhteyttä heidän minäpystyvyyteensä. Opettajista neljä prosenttia puolestaan koki osittaista yhteyttä minäpystyvyyteensä, ja loput kahdeksan prosenttia olivat epävarmoja omassa vastauksessaan.
Kolmannessa tutkimuskysymyksessä tarkasteltiin opettajien eriyttämisen kykyjen yhteyttä minäpystyvyyden kokemukseen opettaessa tuentarpeisia oppilaita käsityötunneilla. Tutkimuksen tulosten mukaan vastanneista opettajista 75 prosenttia koki kyvyillään eriyttää olevan yhteyttä opettajan kokemaan minäpystyvyyteen, kun taas neljä prosenttia koki, ettei kyvyillä eriyttää ole yhteyttä heidän minäpystyvyyteensä. Opettajista kahdeksan prosenttia puolestaan koki osittaista yhteyttä minäpystyvyyteensä ja loput 13 prosenttia eivät osanneet vastata, onko kyvyillä eriyttää yhteyttä heidän minäpystyvyyden kokemukseensa.
Tutkimuksessa saadut tulokset myötäilivät aikaisempia tutkimustuloksia. Jatkotutkimuksia ajatellen minäpystyvyyttä voisi tutkia hieman tarkennetummasta näkökulmasta, kuten esimerkiksi ala- ja yläkoulua verraten tai eri materiaaleissa ja tekniikoissa ilmeneviä eroja. Lisäksi mielenkiintoista olisi tutkia sekä tuentarpeista oppilasta että opettajaa tietyissä tilanteissa käsityötunneilla, sekä opettajan selviytymistä näissä tilanteissa.