”Ei hyvä, protestoin kotisohvalla” : Tapaus: Kulttuurijournalistit The White Lotus -televisiosarjan kehystäjinä hybridissä mediaympäristössä
Salo, Ellen (2024-04-10)
”Ei hyvä, protestoin kotisohvalla” : Tapaus: Kulttuurijournalistit The White Lotus -televisiosarjan kehystäjinä hybridissä mediaympäristössä
(10.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024041517850
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024041517850
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan The White Lotus -televisiosarjan toisen kauden aikaista näkyvyyttä Helsingin Sanomissa vuonna 2022. Sarjan ensimmäinen kausi nautti sekä kriitikoiden että yleisön suosiota, mutta toinen kausi sai kansainvälisen ja kansallisen lehdistön kiinnostuksen lisäksi valtavaa huomiota sosiaalisen median alustoilla. Sarjasta tuli ilmiö, joka sai ”hetkensä” digitaalisena puheenaineena. Tutkielmassa eritellään Helsingin sanomissa ilmestyneiden The White Lotus -aiheisten juttujen kautta sitä, minkälaisia rooleja kulttuuritoimittajat käyttävät digitaalisissa tiloissa verkkojournalismin keinoin 2020-luvulla.
Tutkimuksellisena lähestymistapana on tapaustutkimus. Tapaustutkimuksen aineisto koostuu Helsingin Sanomien kulttuuriosiossa loppuvuonna 2022 ilmestyneestä The White Lotus- aiheisesta mielipiteellisestä jutusta. Tutkielmassa hyödynnetään kulttuurisen välittäjyyden ja hybridien mediaympäristöiden käsitteitä, joiden läpi mediatekstejä tarkastellaan. Kulttuuritoimittajia on journalistiikan- ja taiteidentutkimuksessa pidetty muun muassa kulttuurintuotteiden portinvartijoina, markkinoijina ja merkityksellistävinä arvottajina, joilla on institutionalisoituneen ammattiasemansa vuoksi valtaa legitimoida kulttuurintuotteita. Kentälle on kuitenkin ilmestynyt laaja kirjo muita mielipidevaikuttajia, jonka vuoksi toimittajien on yhtäältä erottauduttava joukosta ja toisaalta mukauduttava siihen.
Julkisen ja intiimin rajojen hämärtyessä tv-journalismi näyttäytyy digitaalisena kahvipöytäkeskusteluna, jossa televisiosarja ei ole keskustelunaiheena sinänsä, vaan toimii kimmokkeena toimittajan omakohtaiselle ja tunnevirittyneelle tarinoinnille, ns. autofiktiiviselle jakamiselle. Perinteisesti institutionalisoitunut ja tarkkarajainen journalismi lipuu tavallisen kansalaisen yksityiseen arkikokemukseen. Tapauksen valossa HS:n verkko toimii siis areenana: alustana, mediateknologiana, mutta myös ns. digitaalisena ajankohtaisaiheiden olohuoneena.
Tapaus kertoo siitä, minkälaista sisältöä tuotetaan aikana, jota luonnehtii ammattijournalismin ja algoritmijohdannaisen sosiaalisen median toimintalogiikoiden yhteenkietoutuminen ja mediatekstien kuukausiveloitteisuus. Tutkittava ilmiö asettuu osaksi journalismin laajamittaisia muutoksia koskevaa keskustelua. Tutkimuksen lähtökohdat ovat mediatutkimuksessa ja journalistiikantutkimuksessa. Laadullisen analyysin avulla eritellään, minkälaisia rooleja 2020-luvun kulttuurijournalistit käyttävät kirjoittaessaan televisiosta. Tapaus tarjoaa eräänlaisen intermediaalisen läpileikkauksen televisiojournalismin kerrostumiin 2020-luvulla.
Tutkimuksellisena lähestymistapana on tapaustutkimus. Tapaustutkimuksen aineisto koostuu Helsingin Sanomien kulttuuriosiossa loppuvuonna 2022 ilmestyneestä The White Lotus- aiheisesta mielipiteellisestä jutusta. Tutkielmassa hyödynnetään kulttuurisen välittäjyyden ja hybridien mediaympäristöiden käsitteitä, joiden läpi mediatekstejä tarkastellaan. Kulttuuritoimittajia on journalistiikan- ja taiteidentutkimuksessa pidetty muun muassa kulttuurintuotteiden portinvartijoina, markkinoijina ja merkityksellistävinä arvottajina, joilla on institutionalisoituneen ammattiasemansa vuoksi valtaa legitimoida kulttuurintuotteita. Kentälle on kuitenkin ilmestynyt laaja kirjo muita mielipidevaikuttajia, jonka vuoksi toimittajien on yhtäältä erottauduttava joukosta ja toisaalta mukauduttava siihen.
Julkisen ja intiimin rajojen hämärtyessä tv-journalismi näyttäytyy digitaalisena kahvipöytäkeskusteluna, jossa televisiosarja ei ole keskustelunaiheena sinänsä, vaan toimii kimmokkeena toimittajan omakohtaiselle ja tunnevirittyneelle tarinoinnille, ns. autofiktiiviselle jakamiselle. Perinteisesti institutionalisoitunut ja tarkkarajainen journalismi lipuu tavallisen kansalaisen yksityiseen arkikokemukseen. Tapauksen valossa HS:n verkko toimii siis areenana: alustana, mediateknologiana, mutta myös ns. digitaalisena ajankohtaisaiheiden olohuoneena.
Tapaus kertoo siitä, minkälaista sisältöä tuotetaan aikana, jota luonnehtii ammattijournalismin ja algoritmijohdannaisen sosiaalisen median toimintalogiikoiden yhteenkietoutuminen ja mediatekstien kuukausiveloitteisuus. Tutkittava ilmiö asettuu osaksi journalismin laajamittaisia muutoksia koskevaa keskustelua. Tutkimuksen lähtökohdat ovat mediatutkimuksessa ja journalistiikantutkimuksessa. Laadullisen analyysin avulla eritellään, minkälaisia rooleja 2020-luvun kulttuurijournalistit käyttävät kirjoittaessaan televisiosta. Tapaus tarjoaa eräänlaisen intermediaalisen läpileikkauksen televisiojournalismin kerrostumiin 2020-luvulla.