Kasvupaikkatekijöiden yhteys harsosammalen (Trichocolea tomentella) esiintymiseen Sydänojan lähteiköllä (Salo, Varsinais-Suomi)

Abstract

Indikaattori- eli ilmentäjälajeja käytetään luontoarvoiltaan merkittävien elinympäristöjen ja ympäris-tön muutosten havaitsemiseen. Harsosammal (Trichocolea tomentella) on keskiravinteisen lähteisyy-den indikaattori, joka kasvaa varjoisissa lähteiköissä ja lähdepurojen varsilla. Harsosammal on vuo-den 2019 uhanalaisuusselvityksessä luokiteltu vaarantuneeksi (VU). Lähteiköt on luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa vuodelta 2018 määritelty Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisiksi (EN). Tä-män tutkielman tavoitteena on selvittää, saneleeko kasvupaikkatekijät harsosammalen esiintymistä Sydänojan (Salo, Varsinais-Suomi) lähteikön sisällä. Indikaattorin voidaan olettaa olevan suhteellisen tarkkarajainen kasvupaikkavaatimuksissaan. Pienialaisen vaihtelun ilmaisevaa lajia voisi hyödyntää uhanalaisiin luontotyyppeihin kohdistuvien epäsuotuisten muutosten havaitsemiseen resurssitehok-kaasti. Tässä tutkielmassa on kasvupaikkatekijöiksi valittu lähdeveden pH, sähkönjohtavuus ja läm-pötila sekä mittauspisteen ylle levittäytyvän kasvillisuuden peittävyys. Tutkimukseen valitut kasvu-paikkatekijät ovat lähteikköihin sidoksissa olevien sammalten habitaatti- ja lajiyhteisöselvityksissä yleisesti käytettyjä ympäristömuuttujia. Veden kemiallinen koostumus on juurettomille ja ilman ke-hittynyttä kuljetussolukkoa vetensä ja ravinteensa ottaville sammalille merkitsevä olosuhdetekijä. Lähdeveden ympärivuotisesti suhteellisen tasaisena pysyvä lämpötila luo joillekin sammalille otolli-sen kasvuympäristön. Se ja kasvupaikan varjostuneisuus vaikuttavat myös kasvupaikan pienilmas-toon. Tutkimuksen aineisto on kerätty Sydänojan lähteiköllä heinäkuussa 2021 neljän peräkkäisen maastopäivän aikana. Veden ominaisuudet on mitattu maastokäyttöön tarkoitetulla mittarilla paikan päällä ja peitteisyys on arvioitu silmämääräisesti suoraan mittauspisteen yläpuolelta. Jokaiselle tut-kimuksen harsosammalkasvustolle on maastossa määritelty vakioituja etäisyyksiä käyttäen kolme verrokkipistettä. Tilastollisessa testauksessa ei löytynyt merkittävää eroa mittauspisteluokkien välillä kasvupaikkaolosuhteissa, toisin sanoen viitteitä kasvupaikkatekijöiden yhteydestä harsosammalen esiintymiseen lähteiköllä ei havaittu. Tähän on luultavasti syynä se, että tutkimuksen rajatulla alueel-la ei kasvupaikkatekijöissä ole merkittävää vaihtelua tai vielä todennäköisemmin se, että verrokkipis-teet on valittu liian läheltä kasvustoja, ja laajemmalta alueelta otostamalla mahdollinen yhteys sam-malen esiintymisen ja olosuhteiden vaihtelun välillä olisi löytynyt. Tulevaisuudessa harsosammalen kasvupaikkavaatimusten selvittämiseen tulisi sisällyttää useampi vertailukelpoinen lähteikkö.