Fonologiska skillnader mellan munsaladialekt hos två generationer
Ahmad Mohammad Samin, Maria (2024-04-11)
Fonologiska skillnader mellan munsaladialekt hos två generationer
(11.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024041618454
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024041618454
Tiivistelmä
Tutkielmani aiheena on kahden sukupolven väliset fonologiset erot Munsalassa käytettävässä suomenruotsin murteessa. Tarkoituksena on selvittää, mitä fonologisia murrepiirteitä molempien sukupolvien puheessa esiintyy, mitkä murrepiirteet ovat yleisimpiä, mitä eroja sukupolvien käyttämissä murrepiirteissä on, sekä ovatko yleisimmät murrepiirteet tyypillisiä Munsalassa, Pohjanmaalla vai koko Suomen ruotsinkielisellä alueella.
Materiaalina käytän äänitteitä ja niiden litterointeja Svenska litteratursällskapet i Finland -seuran ylläpitämästä puhekielen korpuksesta, Talkosta. Rajasin materiaalia ottamalla tutkielmaan mukaan vain Spara det finlandssvenska talet -hankkeessa, vuosina 2005–2008, äänitetyt kielennäytteet. Niillä puhuu kuusi 1930- ja 1980-luvuilla syntynyttä miestä ja naista.
Valitsin 21 Munsalalle ja muille pohjoispohjalaisille murteille tyypillistä murrepiirrettä. Etsin ja laskin murrepiirteet jokaisen haastateltavan kielennäytteestä saadakseni selville niiden määrän ja tyypin. Lisäksi pohdin sitä, miten laajenevat koulutus- ja työmahdollisuudet sekä teknologisen kehityskulun tuoma kansainvälistyminen vaikuttuvat suomenruotsalaisiin murteisiin.
Lähes kaikki murrepiirteet esiintyivät materiaalissa. Yleisimpiä murrepiirteitä olivat primäärit ja sekundaariset diftongit, konsonanttiyhtymät, arkaainen y-äänne yleiskielisen ö-äänteen sijaan sanassa börja (suom. ’alkaa, aloittaa’), t-äänne d-äänteen sijaan monissa konjunktioissa ja adverbeissa sekä assimilaatiot. 1980-luvulla syntynyt sukupolvi käytti murrepiirteitä, joita vanhemmalta sukupolvelta puuttui. Osa piirteistä oli yleisempiä nuoremman sukupolven kielenkäytössä, osa 1930-luvulla syntyneen sukupolven puheessa. Esimerkiksi konsonanttiyhtymistä ld ja nd olivat tavallisempia vanhemmalle sukupolvelle, kun taas nuoremman sukupolven puheessa esiintyivät tyypillisemmin yhtymät mb ja ngg. Diftongit, konsonanttiyhtymät, y- ja t-äänteet ovat tyypillisiä monille suomenruotsalaisille murteille. Assimilaatioita esiintyy ainoastaan Munsalassa.
Tutkimuksessa käytettyjen informanttien välinen sukupolviero näkyi selvimmin mahdollisuuksissa kouluttautua ja käydä töissä Munsalan ulkopuolella. 2020-luvulla sosiaalinen media kuitenkin mahdollistaa kanssakäymisen myös lähtemättä kotiseudulta. Olisikin mielenkiintoista tutkia, miten esimerkiksi 1980- ja 2000-luvuilla syntyneiden henkilöiden kielenkäyttö eroaa toisistaan.
Materiaalina käytän äänitteitä ja niiden litterointeja Svenska litteratursällskapet i Finland -seuran ylläpitämästä puhekielen korpuksesta, Talkosta. Rajasin materiaalia ottamalla tutkielmaan mukaan vain Spara det finlandssvenska talet -hankkeessa, vuosina 2005–2008, äänitetyt kielennäytteet. Niillä puhuu kuusi 1930- ja 1980-luvuilla syntynyttä miestä ja naista.
Valitsin 21 Munsalalle ja muille pohjoispohjalaisille murteille tyypillistä murrepiirrettä. Etsin ja laskin murrepiirteet jokaisen haastateltavan kielennäytteestä saadakseni selville niiden määrän ja tyypin. Lisäksi pohdin sitä, miten laajenevat koulutus- ja työmahdollisuudet sekä teknologisen kehityskulun tuoma kansainvälistyminen vaikuttuvat suomenruotsalaisiin murteisiin.
Lähes kaikki murrepiirteet esiintyivät materiaalissa. Yleisimpiä murrepiirteitä olivat primäärit ja sekundaariset diftongit, konsonanttiyhtymät, arkaainen y-äänne yleiskielisen ö-äänteen sijaan sanassa börja (suom. ’alkaa, aloittaa’), t-äänne d-äänteen sijaan monissa konjunktioissa ja adverbeissa sekä assimilaatiot. 1980-luvulla syntynyt sukupolvi käytti murrepiirteitä, joita vanhemmalta sukupolvelta puuttui. Osa piirteistä oli yleisempiä nuoremman sukupolven kielenkäytössä, osa 1930-luvulla syntyneen sukupolven puheessa. Esimerkiksi konsonanttiyhtymistä ld ja nd olivat tavallisempia vanhemmalle sukupolvelle, kun taas nuoremman sukupolven puheessa esiintyivät tyypillisemmin yhtymät mb ja ngg. Diftongit, konsonanttiyhtymät, y- ja t-äänteet ovat tyypillisiä monille suomenruotsalaisille murteille. Assimilaatioita esiintyy ainoastaan Munsalassa.
Tutkimuksessa käytettyjen informanttien välinen sukupolviero näkyi selvimmin mahdollisuuksissa kouluttautua ja käydä töissä Munsalan ulkopuolella. 2020-luvulla sosiaalinen media kuitenkin mahdollistaa kanssakäymisen myös lähtemättä kotiseudulta. Olisikin mielenkiintoista tutkia, miten esimerkiksi 1980- ja 2000-luvuilla syntyneiden henkilöiden kielenkäyttö eroaa toisistaan.