”Illat meni itkiessä, että miksi tänne muutin, kun olen vain yksin” : Tutkimus varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden kokemasta yksinäisyydestä
Järvinen, Emma; Jääskeläinen, Silja (2024-04-14)
”Illat meni itkiessä, että miksi tänne muutin, kun olen vain yksin” : Tutkimus varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden kokemasta yksinäisyydestä
Järvinen, Emma
Jääskeläinen, Silja
(14.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024041618270
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024041618270
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden kokemuksia yksinäisyydestä ennen yliopisto-opintojen aloittamista sekä yliopisto-opintojen aikana. Selvitimme myös, ovatko opiskelijat saaneet apua yksinäisyyteen ja keneltä he mahdollisesti ovat saaneet apua. Yksinäisyyttä varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden keskuudessa ei ole tutkittu aiemmin, mutta korkeakouluopiskelijoiden kokemasta yksinäisyydestä löytyy muutamia tutkimuksia. Esimerkiksi YTHS:n vuonna 2012 toteuttaman terveyskyselyn mukaan 5–7 % korkeakouluopiskelijoista koki yksinäisyyttä. Lisäksi vuoden 2014 opiskelijabarometrin mukaan korkeakouluopiskelijoista 11,7 % koki jääneensä ulkopuolelle ja yksin. Tutkimukseen osallistui eri ikäisiä ja eri sukupuolta olevia varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoita suomalaisesta yliopistosta. Tutkimusaineiston keräsimme sähköisen Webropol-kyselyn avulla, johon vastasi 61 opiskelijaa. Kyselylomake koostui monivalintakysymyksistä ja avoimista kysymyksistä. Tutkimusaineisto käytiin läpi huolellisesti, jonka jälkeen vastaajien ilmaukset pelkistettiin. Aineistoa analysoitiin vertailemalla saatuja vastauksia ja etsimällä niistä eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä. Tämän jälkeen vastaukset luokiteltiin. Tutkimuksen tuloksista ilmeni, että tutkimukseen osallistuneista opiskelijoista yli puolet oli kokenut yksinäisyyttä ennen yliopiston aloittamista sekä yliopiston aikana. Tuloksista kävi myös ilmi, että yli puolet niistä opiskelijoista, jotka olivat hakeneet apua yksinäisyyteen ennen yliopiston aloittamista tai sen aikana, eivät olleet saaneet apua yksinäisyyteen. Ne opiskelijat, jotka olivat saaneet yksinäisyyteen apua, olivat saaneet sitä lähinnä omilta ystäviltä, läheisiltä tai perheeltä. Tutkimuksen pohjalta teimme johtopäätelmän, että yksinäisyys on läsnä monen varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijan elämässä. Yksinäisyys koskettaa varmasti muidenkin alojen korkeakouluopiskelijoita, joten tutkimuksen voisi mahdollisesti toteuttaa myös laajemmin.