Siniviherkerroinmenetelmän vaikutukset Turun kaupungin kerrostalokohteiden sinivihreään infrastruktuuriin

Abstract

Kaupungistumisen ja ilmastonmuutoksen on ennustettu lisäävän kaupunkialueiden kokemia ympäristöpaineita ja säänääri-ilmiöitä. Kaupunkien nykyiset harmaan infrastruktuurin ratkaisut eivät tule kuitenkaan riittämään säänääri-ilmiöiden lisääntyessä ja sen takia on tunnistettu tarve uudelle lähestymistavalle. Yksi keskeinen elementti ympäristöpaineiden siedossa on sinivihreä infrastruktuuri ja luontopohjaiset ratkaisut. Sinivihreän infrastruktuurin sääntely ja ohjaus alkaa Euroopan unionin tasolta ja jatkuu sieltä kansallisiin strategioihin ja lainsäädäntöön. Kansallisella tasolla sinivihreän infrastruktuurin ja luontopohjaisten ratkaisujen toteutumisessa tärkeässä roolissa ovat maankäytön suunnittelu ja kaavoitus. Turussa kaavoitukseen ja rakennusjärjestykseen on vuonna 2021 sisällytetty siniviherkerroinmenetelmä, jonka tarkoituksena on taata tonteille riittävä sinivihreä infrastruktuuri. Ohjauskeinona menetelmä on uusi, ja tutkimusta sen vaikutuksista sinivihreään infrastruktuuriin ei ole vielä paljoa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten Turun sinivihreä infrastruktuuri on kehittynyt, ja miten siniviherkerroinmenetelmän käyttöönotto on vaikuttanut sinivihreän infrastruktuurin laatuun ja määrään. Tutkielmassa tarkasteltiin kohteita, joiden rakentamista siniviherkerroin on ohjannut (SIVI-kohteet) ja kohteita, jotka ovat rakennettu ennen menetelmän käyttöönottoa (verrokkikohteet). SIVI-kohteiden sinivihreä infrastruktuuri selvitettiin tekemällä sisällönanalyysi rakennuslupadokumenteille. Verrokkikohteiden sinivihreä infrastruktuuri selvitettiin ilmakuvista tehdyllä maankäytönluokittelulla, tehdyn luokittelun avulla kohteille laskettiin siniviherkertoimen arvo. SIVI- ja verrokkikohteiden laadullisia sinivihreän infrastruktuurin muuttujia vertailtiin niiden pinta-alojen suhteiden perusteella. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että SIVI-kohteilla hyödynnetään monipuolisesti erilaisia sinivihreän infrastruktuurin ratkaisuja. Hyödynnettyjä vihreän infrastruktuurin ratkaisuja ovat muun muassa nurmikot, perennat, pensaat, puut, viherkatot ja viherseinät. Verrokkikohteilla vihreä infrastruktuuri koostuu pääosin nurmikosta, puista ja pensaista. Muutamalla uudemmalla verrokkikohteella on hyödynnetty myös viherkattoja. SIVI-kohteiden pihapiirien pinnoitteissa hyödynnetään monipuolisesti useita erilaisia ratkaisuja ja läpäisemättömiä pinnoitteita on pyritty korvaamaan puoliläpäisevillä pinnoitteilla, joita ovat esimerkiksi nurmikiveykset ja kivituhka. Verrokkikohteilla pinnoitteissa hyödynnetään puolestaan asfalttia sekä hiekkaa ja soraa. SIVI-kohteissa on hyödynnetty teknisiä sekä luontopohjaisia hulevesiratkaisuja. Kahdella verrokkikohteella on myös luontopohjaisia ratkaisuja. Tutkimuksen tulokset osoittavat että, siniviherkerroinmenetelmä on parantanut SIVI-kohteiden sinivihreän infrastruktuurin laatua sekä lisännyt luontopohjaisten hulevesien hallintaratkaisujen käyttöä. Menetelmä toi hyötyä erityisesti kohteille, joissa ei ollut tilanpuutteen takia mahdollista sijoittaa kasvillisuuta maanvaraisille alueille. Siniviherkerroinmenetelmä ei kuitenkaan lisännyt sinivihreän infrastruktuurin määrää SIVI-kohteilla verrattuna verrokkikohteisiin.

Urbanization and climate change have been predicted to increase the environmental pressures and extreme weather phenomena experienced by urban areas. However, the current gray infrastructure solutions in cities will not be enough as the phenomenon of weather increases, and because of that, the need for a new approach has been identified. One key element in coping with environmental pressures is blue-green infrastructure and nature-based solutions. The regulation and control of blue-green infrastructure starts at the level of the European Union and continues from there to national strategies and legislation. At the national level, land use planning and zoning play an important role in the implementation of blue-green infrastructure and nature-based solutions. In Turku, in 2021, the blue-green factor method has been included in the planning and building code, the purpose of which is to guarantee sufficient blue-green infrastructure for plots. As a means of control, the method is new and there is still not much research on its effects on blue-green infrastructure. This study examined how blue-green infrastructure has developed and how the introduction of the blue-green factor method has affected the quality and quantity of blue-green infrastructure. The thesis examined objects whose construction was guided by the blue-green factor (SIVI sites) and objects that were built before the introduction of the method (control sites). The blue-green infrastructure of SIVI sites was investigated by conducting a content analysis of building permit documents. The blue-green infrastructure of the control sites was determined by land use classification made from aerial photographs; the value of the blue-green factor was calculated for the sites with the help of the classification. The qualitative blue-green infrastructure variables of SIVI and control sites were compared based on the ratios of their surface areas. The results of the study show that various blue-green infrastructure solutions are used versatilely at SIVI sites. Utilized green infrastructure solutions include lawns, perennials, bushes, trees, green roofs and green walls. At the control sites, the green infrastructure mainly consists of grass, trees and bushes. Green roofs have also been utilized at a few newer control sites. Several different solutions are used versatilely in the coatings of SIVI sites' yards, and efforts have been made to replace impermeable coatings with semi-permeable coatings, such as grass pebbles and stone ash. On the control sites, asphalt and sand and gravel are used in the coatings. Technical and nature-based stormwater solutions have been used in SIVI sites. Two control sites also have nature-based solutions. The results of the study show that the blue-green factor method has improved the quality of the blue-green infrastructure of SIVI sites and increased the use of nature-based stormwater management solutions. The method brought benefits especially to sites where it was not possible to place vegetation in land-based areas due to lack of space. However, the blue-green factor method didn’t increase the amount of blue-green infrastructure at SIVI sites compared to control sites.