Visuaalisten peruspiirteiden tiedostamaton erottelu maskatussa sokeanäössä

Abstract

Tiedostamattomasti ohjattua käyttäytymistä on tutkittu maskatun sokeanäön avulla. Maskatussa sokeanäössä visuaalisen ärsykkeen pääsyä tietoisuuteen estetään kohdeärsykkeen jälkeen esitettävällä visuaalisella maskilla. Tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että maskatussa sokeanäössä ihmiset pystyvät tiedostamattomasti ohjattuun käyttäytymiseen eli erottelemaan visuaalisen ärsykkeen piirteitä ilman tietoisuutta ärsykkeestä. Tiedostamattomasti ohjatun käyttäytymisen ilmenemistä voidaan selittää sillä, että kohdeärsykettä ehditään maskatussa sokeanäössä prosessoida hetken aikaa ennen visuaalisen maskin esittämistä, mikä saattaa mahdollistaa kohdeärsykkeen tiedostamattoman prosessoinnin ja tiedostamattomasti ohjatun käyttäytymisen. Tutkimuksia on toisaalta kritisoitu siitä, että usein tietoisuutta on mitattu dikotomisella asteikolla, johon on voinut liittyä konservatiivisen vastaustavan aiheuttamaa harhaa. Tällä tarkoitetaan sitä, että ihmisillä on korkea kynnys raportoida tietoisuus ärsykkeestä, jos siitä on ollut heikosti tietoinen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, esiintyykö tiedostamattomasti ohjattua käyttäytymistä maskatussa sokeanäössä. Kokeessa tutkittavat (N = 32) erottelivat visuaalisen ärsykkeen (Gabor-kuvio) peruspiirteitä (väri ja orientaatio). Kohdeärsykkeen pääsy tietoisuuteen estettiin visuaalisella maskilla, joka esitettiin kohdeärsykkeen jälkeen. Tietoisuutta mitattiin kahden intervallin pakkovalintamenetelmällä (2IPV), jossa tutkittavalla ei ole mitään syytä jättää vähäistäkään tietoisuutta ärsykkeestä raportoimatta. Näin vältettiin konservatiivisen vastaustavan harha. Kokeessa tutkittavat erottelivat ensin kahdessa intervallissa kohdeärsykkeen piirrettä ja tämän jälkeen tekivät päätöksen siitä, kummassa intervallissa ärsyke oli todennäköisemmin esitetty. Todellisuudessa ärsyke esitettiin vain jommassakummassa intervallissa. Tiedostamattomasti ohjatulle käyttäytymiselle oletettiin saatavan tukea piirre-erottelutehtävässä silloin, jos piirteen erottelu onnistui arvaustasoa paremmin niissä osatehtävissä, joissa 2IPV oli vastattu väärin eli tutkittavalla ei ollut havaintoa siitä, kummassa intervallissa ärsyke esitettiin. Tutkittavat erottelivat ärsykkeen piirteitä arvaustasoa paremmin silloin, kun he eivät olleet tietoisia ärsykkeestä. Värin ja orientaation erottelu eivät eronneet toisistaan vaikeustasoltaan. Tutkimuksen tulos tukee tiedostamattomasti ohjattua käyttäytymistä maskatussa sokeanäössä.