Biomateriaalit parodontiitin ja peri-implantiitin aiheuttamien kudosvaurioiden hoitoon

Abstract

Parodontiitin ja peri-implantiitin aiheuttamia luukudosvaurioita yritetään hoitaa synteettisillä biomateriaaleilla tulehtuneiden hampaiden, proteesien ja leukaluun parantamiseksi. Kummatkin sairauksista ovat merkittäviä kansantauteja. Synteettisten biomateriaalien avulla pyritään mahdollistamaan luun kasvu ja korvaamaan tulehduksellisen luukadon myötä menetetty kudos. Synteettisiin biomateriaaleihin kuuluvat muun muassa erilaiset keraamit, polymeerit, metallit ja komposiitit. Nykyään hoidossa käytettävät biomateriaalit ovat autologisia siirteitä ja synteettisillä biomateriaaleilla pyritään korvaamaan ne. Autologiset siirteet saadaan muualta potilaan kehosta, mikä tarkoittaa toista leikkauspaikkaa ja siten epämukavuutta potilaalle. Ne voivat myös aiheuttaa kipua ja arpeutumista sekä altistaa tulehduksille. Kirjallisuuskatsauksen tutkimustulos on, että synteettiset biomateriaalit eivät ole osseointegratiivisilta, osteoinduktiivisilta tai osteogeenisiltä ominaisuuksiltaan läheskään yhtä hyviä kuin autologiset siirteet. Ne ovat kuitenkin lupaavia, jos esimerkiksi keraamista ja polymeeristä tehdään komposiitti tai valmistetaan hybridimateriaali yhdistämällä synteettinen materiaali kasvutekijöiden tai osteogeenisten kantasolujen kanssa. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että yksittäisten materiaalien potentiaali on heikompi kuin monen materiaalin yhdistelmällä, vaikka yksittäistenkin materiaalien kohdalla on tapahtunut kehitystä. Synteettisten biomateriaalien teknologiaa on syytä kehittää ja keskittyä entistä enemmän eri synteettisten materiaalien muodostamiin komposiitteihin ja erityisesti hybridimateriaaleihin, jotta autologisten siirteiden tarve vähenisi.