Kaupunkiasketismi ja aistien retoriikka kirkkoisä Hieronymuksen (n. 347–420) teksteissä
Laitila, Jutta (2024-04-03)
Kaupunkiasketismi ja aistien retoriikka kirkkoisä Hieronymuksen (n. 347–420) teksteissä
(03.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024042220432
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024042220432
Tiivistelmä
Tutkielmassani käsittelen myöhäisantiikin kristillistä kaupunkiasketismia kirkkoisä Hieronymuksen (n. 347–420) tekstien kautta. Erityisen huomion kohteena on Hieronymuksen käyttämä aistiretoriikka osana asketismille soveliaan tilan luomista. Askeettisen elämän ideaali korosti myöhäisantiikissa täydellistä vetäytymistä pois muun maailman yhteydestä, mutta monet askeetikot kuitenkin harjoittivat elämäntapaansa kaupungeissa. Tämä ristiriita erämaan ihanteen ja materiaalisen ympäristön todellisuuden kanssa oli syvä, mutta ei lainkaan epätavallinen.
Päälähteenä tutkielmassani käytän Hieronymuksen laajaa kirjekorpusta, joka edustaa moninaisuudessaan laajaa otantaa hänen kirjallisesta tyylistään. Suurin osa lähteinä käytetyistä kirjeistä on osoitettu Roomassa eläneille aristokraattisille naisaskeetikoille, eli tutkimus koskee aristokraattista sekä pääosin Rooman kaupungin askeettista piiriä.
Tutkielmassani osoitan, kuinka Hieronymuksen aistiretoriikassa näkyy aristoteelisen aistien hierarkian vaikutus, sekä ajatus maallisia aisteja vastaavista ’’hengellisistä’’ aisteista. Hän liittää aistien vaarallisuuden erityisesti niiden herättämiin vääränlaisiin tunteisiin. Hieronymus itse painottaa Adversus Iovinianum -teoksen aisteja käsittelevässä osassa erityisesti maku- ja tuntoaistin vaarallisuutta askeettiselle sekä yleisesti hyveelliselle kristilliselle elämälle.
Askeettisissa teksteissään Hieronymus painottaa retorisesti voimakkaimmin näköaistia, sillä hän rinnastaa mielen sisäisen näkemisen laajemmin ymmärrykseen Jumalasta. Kuuloaistin hän liittää erityisesti kristillisen kognition rakentumiseen. Tuntoaisti korostuu kahden edellisen aistin ohella osana askeetikon harjoittamaa rukouselämää ja pyhien tekstien lukemista. Haju- ja makuaisti näkyvät Hieronymuksen askeettisessa retoriikassa varsin pienesti, mutta myös niillä on tärkeä rooli osana askeetikon ja Jumalan välistä mystistä suhdetta.
Osana tutkielmaani osoitan, kuinka Hieronymus sitoo kaupunkitilan retorisesti kiinni sekä naiseuteen että askeettisen elämän vihollista edustavaan maailman sekasortoisuuteen. Kaupungin keskellä aristokraattinen koti, domus, tarjosi puitteet askeettiselle elämälle soveliaan tilan rakentamiselle. Vilkkaan ja julkisen domuksen sisällä tärkeä tila oli cubiculum, jonka tarjoaman suojan turvin askeetikko kykeni rakentamaan itselleen paratiisin mielensä sisälle. Tässä prosessissa maallisen aistiympäristön hallinta oli selkeästi tärkeää, vaikka Hieronymukselle merkitystä on vain askeetikon mielen sisäisellä maailmalla.
Päälähteenä tutkielmassani käytän Hieronymuksen laajaa kirjekorpusta, joka edustaa moninaisuudessaan laajaa otantaa hänen kirjallisesta tyylistään. Suurin osa lähteinä käytetyistä kirjeistä on osoitettu Roomassa eläneille aristokraattisille naisaskeetikoille, eli tutkimus koskee aristokraattista sekä pääosin Rooman kaupungin askeettista piiriä.
Tutkielmassani osoitan, kuinka Hieronymuksen aistiretoriikassa näkyy aristoteelisen aistien hierarkian vaikutus, sekä ajatus maallisia aisteja vastaavista ’’hengellisistä’’ aisteista. Hän liittää aistien vaarallisuuden erityisesti niiden herättämiin vääränlaisiin tunteisiin. Hieronymus itse painottaa Adversus Iovinianum -teoksen aisteja käsittelevässä osassa erityisesti maku- ja tuntoaistin vaarallisuutta askeettiselle sekä yleisesti hyveelliselle kristilliselle elämälle.
Askeettisissa teksteissään Hieronymus painottaa retorisesti voimakkaimmin näköaistia, sillä hän rinnastaa mielen sisäisen näkemisen laajemmin ymmärrykseen Jumalasta. Kuuloaistin hän liittää erityisesti kristillisen kognition rakentumiseen. Tuntoaisti korostuu kahden edellisen aistin ohella osana askeetikon harjoittamaa rukouselämää ja pyhien tekstien lukemista. Haju- ja makuaisti näkyvät Hieronymuksen askeettisessa retoriikassa varsin pienesti, mutta myös niillä on tärkeä rooli osana askeetikon ja Jumalan välistä mystistä suhdetta.
Osana tutkielmaani osoitan, kuinka Hieronymus sitoo kaupunkitilan retorisesti kiinni sekä naiseuteen että askeettisen elämän vihollista edustavaan maailman sekasortoisuuteen. Kaupungin keskellä aristokraattinen koti, domus, tarjosi puitteet askeettiselle elämälle soveliaan tilan rakentamiselle. Vilkkaan ja julkisen domuksen sisällä tärkeä tila oli cubiculum, jonka tarjoaman suojan turvin askeetikko kykeni rakentamaan itselleen paratiisin mielensä sisälle. Tässä prosessissa maallisen aistiympäristön hallinta oli selkeästi tärkeää, vaikka Hieronymukselle merkitystä on vain askeetikon mielen sisäisellä maailmalla.