Lapsen etu vai perusoikeusloukkaus? : Poikien ei-lääketieteellinen ympärileikkaus lapsen edun ja perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta
Härkönen, Otto (2024-04-18)
Lapsen etu vai perusoikeusloukkaus? : Poikien ei-lääketieteellinen ympärileikkaus lapsen edun ja perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta
(18.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024042220345
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024042220345
Tiivistelmä
Poikalasten uskontoon tai kulttuuriin perustuva ympärileikkaaminen on vanha ja keskeinen osa juutalaisuutta ja islaminuskoa. Suomessa evankelisluterilaisen valtaväestön keskuudessa poikien ympärileikkaus ei ole yhtä yleistä, mutta globalisaation ja yhteiskunnan moninaistumisen myötä niitä tehdään myös Suomessa. Niin yhteiskunnallisesti kuin perus- ja ihmisoikeudellisesti tulenarka aihe on oikeudellisesti pelkästään korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön varassa, mikä osoittautuu monella tapaa ongelmalliseksi.
Tutkielman tavoitteena on selvittää täyttääkö Suomen tämänhetkinen oikeustila poikien ympärileikkauksen osalta perustuslaista johtuvan julkisen vallan velvollisuuden turvata jokaisen perus- ja ihmisoikeudet. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Millainen tämänhetkinen oikeustila Suomessa on poikien ympärileikkausten suhteen ja onko se riittävä turvaamaan poikalasten perusoikeudet suhteessa huoltajan oikeuksiin? 2. Miten lapsen etu määritellään ja miten se asettuu ympärileikkauskontekstiin? Tutkielman metodi on lainopillinen. Pyrin tekemään perusteltuja kannanottoja voimassa olevasta oikeudesta sekä arvioimaan poikien ympärileikkauksen vallitsevaa oikeustilaa kriittisesti. Poikien ympärileikkauksen sääntely perustuu kolmeen korkeimman oikeuden ratkaisuun (2008:93, 2016:24 ja 2016:25), jotka toimivat keskeisinä lähteinä tutkielmassa. Lisäksi tutkielman lähteinä on käytetty kotimaista viranomaisaineistoa, oikeuskirjallisuutta etenkin lapsioikeuden osalta sekä kansainvälisoikeudellista aineistoa painottuen YK:n yleissopimukseen lapsen oikeuksista.
Tällä hetkellä poikalasten ympärileikkaus on sallittu korkeimman oikeuden asettamin reunaehdoin: toimenpiteen on oltava asianmukaisesti suoritettu sekä objektiivisesti arvioiden selvästi ja yksiselitteisesti lapsen edun mukainen. Ympärileikkausta ei voida oikeuttaa vedoten pelkästään huoltajien uskonnonvapauteen tai huoltajien oikeuteen kasvattaa lastaan oman uskontonsa mukaisesti. Suomen oikeustila poikien ympärileikkauksen osalta kulminoituukin lapsen etuun ja siihen, miten korkein oikeus on sen määritellyt. Nykyisenlainen tilanne on ongelmallinen etenkin lapsen perus- ja ihmisoikeuksien täysimääräisen toteutumisen kannalta. Lapsen oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, uskonnonvapautta sekä itsemääräämisoikeutta on rajoitettu melko suppeasti ja yksipuolisesti perustellulla lapsen edulla. Suurin ongelma on lain tasoisen sääntelyn puuttuminen, jolloin laajat ja kiperät kysymykset ympärileikkaukseen ja lapsen etuun liittyen on jätetty yksinomaan tuomioistuinten tulkinnan varaan.
Monipuolinen ja laaja-alainen yhteiskunnallinen keskustelu aiheesta on tarpeen, mikä toteutuu paremmin lainsäädäntömenettelyssä kuin yksittäistapauksia tuomioistuimessa ratkottaessa. Lapsen etu on käsitteenä abstrakti ja tapauskohtainen, jota tuskin pystytään tyhjentävästi määrittelemään lainsäädännölläkään. Lainsäädännöllä pystyttäisiin kuitenkin puuttumaan nykytilan ongelmakohtiin, jolloin kaikkien osapuolten perusoikeudet kyettäisiin turvaamaan tyydyttävämmin.
Tutkielman tavoitteena on selvittää täyttääkö Suomen tämänhetkinen oikeustila poikien ympärileikkauksen osalta perustuslaista johtuvan julkisen vallan velvollisuuden turvata jokaisen perus- ja ihmisoikeudet. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Millainen tämänhetkinen oikeustila Suomessa on poikien ympärileikkausten suhteen ja onko se riittävä turvaamaan poikalasten perusoikeudet suhteessa huoltajan oikeuksiin? 2. Miten lapsen etu määritellään ja miten se asettuu ympärileikkauskontekstiin? Tutkielman metodi on lainopillinen. Pyrin tekemään perusteltuja kannanottoja voimassa olevasta oikeudesta sekä arvioimaan poikien ympärileikkauksen vallitsevaa oikeustilaa kriittisesti. Poikien ympärileikkauksen sääntely perustuu kolmeen korkeimman oikeuden ratkaisuun (2008:93, 2016:24 ja 2016:25), jotka toimivat keskeisinä lähteinä tutkielmassa. Lisäksi tutkielman lähteinä on käytetty kotimaista viranomaisaineistoa, oikeuskirjallisuutta etenkin lapsioikeuden osalta sekä kansainvälisoikeudellista aineistoa painottuen YK:n yleissopimukseen lapsen oikeuksista.
Tällä hetkellä poikalasten ympärileikkaus on sallittu korkeimman oikeuden asettamin reunaehdoin: toimenpiteen on oltava asianmukaisesti suoritettu sekä objektiivisesti arvioiden selvästi ja yksiselitteisesti lapsen edun mukainen. Ympärileikkausta ei voida oikeuttaa vedoten pelkästään huoltajien uskonnonvapauteen tai huoltajien oikeuteen kasvattaa lastaan oman uskontonsa mukaisesti. Suomen oikeustila poikien ympärileikkauksen osalta kulminoituukin lapsen etuun ja siihen, miten korkein oikeus on sen määritellyt. Nykyisenlainen tilanne on ongelmallinen etenkin lapsen perus- ja ihmisoikeuksien täysimääräisen toteutumisen kannalta. Lapsen oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, uskonnonvapautta sekä itsemääräämisoikeutta on rajoitettu melko suppeasti ja yksipuolisesti perustellulla lapsen edulla. Suurin ongelma on lain tasoisen sääntelyn puuttuminen, jolloin laajat ja kiperät kysymykset ympärileikkaukseen ja lapsen etuun liittyen on jätetty yksinomaan tuomioistuinten tulkinnan varaan.
Monipuolinen ja laaja-alainen yhteiskunnallinen keskustelu aiheesta on tarpeen, mikä toteutuu paremmin lainsäädäntömenettelyssä kuin yksittäistapauksia tuomioistuimessa ratkottaessa. Lapsen etu on käsitteenä abstrakti ja tapauskohtainen, jota tuskin pystytään tyhjentävästi määrittelemään lainsäädännölläkään. Lainsäädännöllä pystyttäisiin kuitenkin puuttumaan nykytilan ongelmakohtiin, jolloin kaikkien osapuolten perusoikeudet kyettäisiin turvaamaan tyydyttävämmin.