"Koulukin on kivaa kun on kavereita" : Näkökulmia 9.-luokkalaisten kertomuksissa onnellisuudesta

Abstract

Koronapandemian jälkeistä maailmaa koettelevat yhä erilaiset kriisit, kuten ilmastonmuutos, sodat ja konfliktit, inflaatio sekä kiihtyvä teknologisoituminen. Tässä maailmantilanteessa erityisesti lasten ja nuorten hyvinvointi herättää huolta. Vaikka suurin osa suomalaisista lapsista ja nuorista voi hyvin, ovat silti ahdistuneisuuden ja yksinäisyyden kokemukset jatkuvassa kasvussa. Kouluhyvinvointi ja onnellisuus vaikuttavat merkittävästi oppilaiden kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, ja onnellisuus koulussa vähenee tutkitusti yläkouluikäisillä nuorilla. Kouluhyvinvointi voidaan määritellä yhdeksi hyvinvoinnin osa-alueista, ja aiheena se kiinnostaakin tutkijoita etenkin kasvatustieteen tutkimuskentällä.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millainen rooli koululla ja kouluhyvinvoinnilla on yhdeksäsluokkalaisten onnellisuuden eli subjektiivisen hyvinvoinnin taustalla. Tämän lisäksi tarkoituksena oli selvittää, mitkä koulun ulkopuoliset tekijät vaikuttavat yhdeksäsluokkalaisten onnellisuuteen. Tämä tutkimus tuo kasvatustieteen kentälle laadullisen tutkimuksen nuorten kouluhyvinvoinnista ja onnellisuudesta, jossa tutkimuksen kohteena ovat narratiivit: yhdeksäsluokkalaisten kirjoittamat onnellisuuskertomukset (n = 28).

Tutkimusaineistolle toteutettiin kvalitatiivinen sisällönanalyysi ja tulokset teemoiteltiin aineistolähtöisesti tutkimusongelmien mukaisesti. Päällimmäisenä voidaan huomata, että koululla ja kouluhyvinvoinnilla on vaikutuksia nuorten onnellisuuteen. Nuorten onnellisuutta edistävät muun muassa onnistumiset koulussa, arjen rytmi, suomalainen perusopetus sekä koulukaverit. Toisaalta koululla ilmeni myös kielteinen rooli osassa kertomuksia. Nuorten onnellisuutta estävät muun muassa kouluun liittyvä stressi ja kaverittomuus. Keskeisimmät onnellisuuden taustatekijät ovat nuorille koulun ulkopuolisia tekijöitä. Niitä ovat yhdeksäsluokkalaisten mukaan perhe, ystävät sekä harrastukset.

Tutkimus antaa tietoa siitä, mitkä tekijät niin koulussa kuin koulun ulkopuolellakin korostuvat yhdeksäsluokkalaisten onnellisuuden taustalla. Tulokset ovat linjassa aiempien tutkimusten kanssa siitä, kuinka merkityksellisiä koulukaverit ovat yhdeksäsluokkalaisille. Voidaan päätellä, että nuorten pahin pelko on yksinjääminen: tämä vahvistaa myös aiempaa tutkimustietoa. Lisäksi tulokset vahvistavat tietoa siitä, että koulussa onnistumisilla on suuria vaikutuksia nuorten onnellisuuteen. Tuloksista voidaan päätellä, että nuoret ovat kiitollisia asuessaan Suomessa. Yläkoulun opetusta voitaisiin kehittää suuntaan, jossa huolehdittaisiin siitä, että jokainen nuori saisi päivittäisiä onnistumisen kokemuksia sekä mahdollisuuksia sosiaalisten suhteiden luomiseen. Tällä tavoin kouluissa voidaan ehkäistä nuorille ajankohtaisia ongelmia; yksinäisyyttä ja ahdistuneisuutta.