Lapsen temperamentin tunnistaminen ja sen huomiointi varhaiskasvatuksessa
Ahopelto, Tiia-Maria; Hakamäki, Vilma (2024-04-22)
Lapsen temperamentin tunnistaminen ja sen huomiointi varhaiskasvatuksessa
Ahopelto, Tiia-Maria
Hakamäki, Vilma
(22.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024042321097
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024042321097
Tiivistelmä
Tässä kirjallisuuskatsauksessa käsiteltiin, miten varhaiskasvatuksessa voidaan tunnistaa lapsen temperamenttipiirteitä, huomioida lapsen temperamenttia sekä miten varhaiskasvatuksen käytännöt voivat parhaiten vastata erilaisten temperamenttien tarpeisiin. Tutkielma keskittyi arvioimaan olemassa olevia varhaiskasvatuksen käytäntöjä ja niiden soveltuvuutta lapsen temperamentin huomioimiseen. Tutkielmassa pyrimme myös tunnistamaan mahdolliset haasteet ja esteet, joita varhaiskasvatuksen ammattilaiset saattavat tässä yhteydessä kohdata.
Temperamentti on kasvatustieteessä yksi keskeisimmistä käsitteistä, joka viittaa yksilön synnynnäisiin taipumuksiin reagoida erilaisissa tilanteissa. Sitä on tutkittu monipuolisesti eri näkökulmista, kuten sen vaikutusta lapsen kehitykseen, oppimiseen ja käyttäytymiseen sekä sen yhteyttä sosiaalisiin vuorovaikutustaitoihin ja koulumenestykseen. Tutkielmassa keskityttiin siihen, miten lapsen temperamenttia voidaan paremmin ymmärtää ja huomioida. Lisäksi tarkasteltiin ympäristön ja kasvatuksen vaikutusta temperamenttiin, temperamentin vaikutuksia oppimiseen sekä käytiin läpi lapsille kohdistuvaa tunnettua temperamenttiteoriaa.
Kirjallisuuskatsauksen aineisto koostui pääosin temperamenttiin liittyvästä kirjallisuudesta, tieteellisistä julkaisuista, sekä muista aiheeseen liittyvistä tutkimuksista. Lisäksi laajensimme aiheen tarkastelua tutkimalla eri kirjallisuuden ja verkkojulkaisujen lähteitä liittyen varhaiskasvatuksen toimintaan selvittääksemme, miten kasvattajat voivat tunnistaa ja huomioida lapsen temperamenttipiirteitä varhaiskasvatuksessa.
Kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan päätellä, että temperamentin rooli varhaiskasvatuksessa on merkittävä. Kasvattajien kyky tunnistaa ja sovittaa toimintansa lapsen temperamentin mukaan korostuu lapsen yksilöllisen persoonan kunnioittamisessa. Tavoitteena on varmistaa, että jokainen lapsi tulee kohdatuksi yksilönä. Katsaus osoitti, että varhaiskasvattajien lisääntyvä tietämys auttaa tukemaan lapsen itsesäätelyä ja temperamentin ymmärtäminen auttaa kasvattajia ohjaamaan lasta haastavampien temperamenttipiirteiden kanssa.
Temperamentti on kasvatustieteessä yksi keskeisimmistä käsitteistä, joka viittaa yksilön synnynnäisiin taipumuksiin reagoida erilaisissa tilanteissa. Sitä on tutkittu monipuolisesti eri näkökulmista, kuten sen vaikutusta lapsen kehitykseen, oppimiseen ja käyttäytymiseen sekä sen yhteyttä sosiaalisiin vuorovaikutustaitoihin ja koulumenestykseen. Tutkielmassa keskityttiin siihen, miten lapsen temperamenttia voidaan paremmin ymmärtää ja huomioida. Lisäksi tarkasteltiin ympäristön ja kasvatuksen vaikutusta temperamenttiin, temperamentin vaikutuksia oppimiseen sekä käytiin läpi lapsille kohdistuvaa tunnettua temperamenttiteoriaa.
Kirjallisuuskatsauksen aineisto koostui pääosin temperamenttiin liittyvästä kirjallisuudesta, tieteellisistä julkaisuista, sekä muista aiheeseen liittyvistä tutkimuksista. Lisäksi laajensimme aiheen tarkastelua tutkimalla eri kirjallisuuden ja verkkojulkaisujen lähteitä liittyen varhaiskasvatuksen toimintaan selvittääksemme, miten kasvattajat voivat tunnistaa ja huomioida lapsen temperamenttipiirteitä varhaiskasvatuksessa.
Kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan päätellä, että temperamentin rooli varhaiskasvatuksessa on merkittävä. Kasvattajien kyky tunnistaa ja sovittaa toimintansa lapsen temperamentin mukaan korostuu lapsen yksilöllisen persoonan kunnioittamisessa. Tavoitteena on varmistaa, että jokainen lapsi tulee kohdatuksi yksilönä. Katsaus osoitti, että varhaiskasvattajien lisääntyvä tietämys auttaa tukemaan lapsen itsesäätelyä ja temperamentin ymmärtäminen auttaa kasvattajia ohjaamaan lasta haastavampien temperamenttipiirteiden kanssa.